Tänään on kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä. YK:n yleiskokous hyväksyi 10. päivä joulukuuta vuonna 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Tämä julistus on yksi maailman eniten lainatuimmista ja käännetyimmistä dokumenteista. Tästä lähtien meitä on ohjannut julistus, joka kieltää syrjinnän esimerkiksi rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuen. Toki matkaa tähän on vielä paljon.
Puhuttaessa ihmisoikeuksien historiasta, mielikuvamme on isojen herrojen neuvottelupöydässä, jossa istuu valtiojohtajia, poliitikkoja, juristeja ja diplomaatteja. Mutta harvemmin kerrottu tarina on kuitenkin naisten keskeinen rooli ihmisoikeuksien yleismaallisen julistuksen synnyssä. Tämän, vuonna 1948 voimaan tulleen, asiakirjan taustalla on joukko päättäväisiä, rohkeita ja visionäärisiä naisia ympäri maalimaa, jotka vaikuttivat siihen, että ihmisoikeudet ovat tänään universaaleja, sukupuolten välisen tasa-arvon tunnustavia ja kaikkia suojaavia.
Eleanor Roosevelt – julistuksen pääarkkitehti?
Yhdysvaltojen entinen ensimmäinen nainen Eleanor Roosevelt, oli julistuksen laatimiskomitean puheenjohtaja. Hän käytti omaa kansainvälistä arvovaltaansa luoviakseen kylmän sodan alkuvaiheen jännitteissä ja luovi komitean lopulta yhteiseen ratkaisuun. Eleanor Roosevelt uskoi syvästi universaaleihin oikeuksiin ja ilman häntä julistus olisi voinut jäädä syntymättä.
Hansa Mehta – sanat, jotka muuttivat historian
Intialainen Hansa Mehta ansaitsee paikan historiassa, pienestä, mutta äärimmäisen merkityksellisestä muutoksesta: hän vaati, että lause “All men are born free and equal” muutettiin muotoon “All human beings are born free and equal”. Ja nyt me kaikki ymmärrämme, miksi tämä on merkityksellinen. Tämä muutos varmisti, että julistus todella koskee kaikkia, ei vain miehiä. Mehtan työ on yksi selkeimmistä osoituksista siitä, miten kieli ja sen käyttäminen rakentaa todellisuutta ja miten kielen käytöllä voidaan vahvistaa oikeudenmukaisempaa maailmaa.
Minerva Bernardino – tasa-arvon ääni Latinalaisesta Amerikasta
Dominikaanisen tasavallan diplomaatti Minerva Bernardino oli feministinen johtaja, joka taisteli sen puolesta, että esipuheeseen kirjattiin “miesten ja naisten tasa-arvo”. Hänen ja muiden latinalaisamerikkalaisten naisten ansiosta sukupuoleen perustuva syrjintä kiellettiin myös YK:n peruskirjassa, ensimmäistä kertaa kansainvälisessä sopimuksessa.
Begum Shaista Ikramullah – tasa-arvoisen avioliiton puollustaja
Pakistanilainen Begum Shaista Ikramullah jätti jälkensä 16. artiklaan puhumalla vaatimalla yhtäläisiä oikeuksia avioliittoon. Hän näki tämän tärkeänä suojana lapsiavioliittoja ja pakkoavioliittoja vastaan. Hänen panoksensa muistuttaa, kuinka ihmisoikeudet vaikuttavat konkreettisesti ihmisten arkielämään.
Bodil Begtrup – “jokainen” todella tarkoittaa jokaista
Tanskalainen Bodil Begtrup vaati sitkeästi, että julistuksessa käytettäisiin sukupuolineutraaleja ilmaisuja kuten “kaikki” ja “jokainen”, ei “kaikki miehet”. Hän myös vaati, että julistuksessa mainittaisiin erityisesti vähemmistöt. Hänen ehdotuksensa vähemmistöjen oikeuksista toteutunut, mutta hänen työnsä vaikutti merkittävästi julistuksen kieleen ja sen inklusiivisuuteen. Joten on katsottu, että termi ”jokainen” käsittää myös vähemmistöt.
Marie-Hélène Lefaucheux – syrjinnän kielto keskiöön
Ranskalainen Marie-Hélène Lefaucheux onnistui neuvottelemaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellon sisällytettäväksi 2. artiklaan. Artikla kahdella on ohjaava merkitys koko julistuksen tulkinnassa ja sisältää edelleen yhden julistuksen vahvimmista ja merkittävimmistä sanomista.
Evdokia Uralova – yhtäläinen palkka ei ole neuvottelukysymys
Valko-Venäjän Evdokia Uralova puolusti väsymättä naisten oikeutta samaan palkkaan samasta työstä. Hänen ansiostaan tämä periaate kirjattiin 23. artiklaan ja se on edelleen keskeinen mittari tasa-arvon toteutumiselle työelämässä.
Lakshmi Menon – universaalien oikeuksien puolustaja
Intialainen Lakshmi Menon vastusti jyrkästi yrityksiä rajata ihmisoikeuksia kulttuuristen tai kolonialististen perustelujen varjolla. Hän nosti esille erityisesti sitä, että jos naisia tai siirtomaissa eläviä ei mainittaisi erikseen, syntyisi siitä julistuksen ns. heikko lenkki. Hänen sitkeytensä ansiosta julistuksen universaali, kattava luonne vahvistui.
Yhteinen saavutuksemme, joka ei ole vielä valmis
Näiden kahdeksan naisten työ muutti maailmaa. He raivasivat tietä sille, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus suojaa kaikkia riippumatta sukupuolesta, taustasta tai asemasta. Samalla heidän perintönsä muistuttaa siitä, että tasa-arvo ei synny itsestään vaan jokainen sukupolvi joutuu puolustamaan ja vahvistamaan ihmisoikeuksia uudelleen. Elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja, jolloin myös erilaiset ääriliikkeet saavat enemmän näkyvyyttä, oltiin sitten vasemmalla tai oikealla. Tällöin usein keskustelemme myös sananvapaudesta mutta harvemmin sananvastuusta. Olennaista kaikelle yhteiskunnalliselle keskustelulle tulisi olla kuitenkin se, että sen tulee kunnioittaa universaaleja ihmisoikeuksia, sillä sanoista on yllättävän vähän matkaa tekoihin.
Meillä on vielä matkaa ihmisoikeuksien toteutumisessa, mutta olkoon nämä kahdeksan naista meille inspiraationa, jotta jatkamme tätä työtä rohkeasti, päättäväisesti ja yhdessä.
Lähde: United Nations. 2019. Women who shaped the Universal Declaration of Human Rights. https://www.un.org/sites/un2.un.org/files/2019/11/women_who_shaped_the_udhr.pdf