Kuka käyttää ja ketä?

Maahan­muu­ton ympärillä vellova keskus­telu jatkuu edelleen. Taustalla on selkeästi pelko siitä, että Suomea riiste­tään ja hyväk­si­käy­te­tään vastik­keet­to­masti. Myös viime­ai­kai­nen keskus­telu kotihoi­don­tuen siirtä­mi­sestä ns. Norjan malliin on tästä esimerkki. Norjan mallissa edelly­te­tään kolmen vuoden asumi­sai­ka­vaa­ti­musta, jotta kotihoi­don­tu­kea voisi saada ja hoitaa lapsia kotona. Tämä ohjaa lapsia varhais­kas­va­tuk­seen ja vahvis­taa lasten integroi­tu­mista, mutta herää kysymys: laitaako se jalat myös ristiin poten­ti­aa­li­silta työvoi­ma­nuusin­ta­mi­sen kasvat­ta­jilta ja vähen­tää lasten tekemistä? Mitäs me, pienen­tyvä, vanhe­neva ja geeni­poo­lil­taan kapea kansa, nyt uusilla lapsilla ja veromak­sa­jilla tehtäi­siin? Samalla lisätään päivä­ko­tien jonoja, erityi­sesti Etelä-Suomessa.

Toki moni ilmoit­tau­tuu työttö­mäksi työnha­ki­jaksi ja ohjau­tuu kotou­tu­mis­kou­lu­tuk­seen, mikä vahvis­taa kotou­tu­mista. Mutta jos säästöjä haetaan, niin eipä niitä tule. Kun kotihoi­don­tuen sijaan makse­taan isompaa työttö­myy­se­tuutta, kotou­tu­mis­kou­lu­tuk­sen kustan­nuk­set sekä lasten päivä­hoi­to­kus­tan­nuk­set, niin samalla viesti­te­tään, että lapsia ei haluta Suomeen. Noin niin kuin kärjis­te­tysti sanot­tuna. Joten olisiko aika laskea todel­li­sia vaihtoeh­tois­kus­tan­nuk­sia myös pitkällä aikavä­lillä?

Työelä­män hyväk­si­käyttö ja epätasa-arvo

Se, mitä olen nähnyt omalla työpöy­däl­läni, kertoo toisen­laista tarinaa siitä kuka riistää ja ketä. Useissa tapauk­sissa ulkomai­sille työnte­ki­jöille on maksettu huomat­ta­vasti vähem­män kuin alan työeh­to­so­pi­mus edellyt­tää. Työso­pi­musta ei ole annettu nähtä­väksi, palkka­kui­tit puuttu­vat, lomakor­vauk­sia ei makseta, ja asumi­nen maksaa suhteet­to­masti. Monet työnte­ki­jät eivät uskalla puhua ongel­mis­taan, koska pelkää­vät työnsä tai tulevai­suu­tensa puolesta. Sama henkilö, joka haluaisi vain työllis­tyä ja kantaa kortensa kekoon, altis­tuu hyväk­si­käy­tölle, sillä epätoivo altis­taa.

Ihmis­kauppa on Suomessa piilo­ri­kol­li­suutta. Kyseessä on vapau­teen kohdis­tuva rikos ja ihmisoi­keus­louk­kaus, jossa uhri saate­taan alistei­seen asemaan ja hyväk­si­käy­tön kohteeksi tekijän talou­del­li­sen tai muun hyödyn saavut­ta­mi­seksi. Suomessa ihmis­kauppa ilmenee mm. seksu­aa­li­sena hyväk­si­käyt­tönä, pakko­työnä, rikol­li­sessa toimin­nassa ja kerjää­mi­sessä hyväk­si­käyt­tönä, pakkoa­vio­liit­toina sekä muina orjuu­den kaltai­sina olosuh­teina. Uhrin vapautta rajoi­te­taan fyysi­sin, psyyk­ki­sin, talou­del­li­sin ja sosiaa­li­sin keinoin.

Tunnis­tet­tu­jen ihmis­kau­pan uhrien määrä on kasva­nut tasai­sesti viime vuosina: vuonna 2020 asiak­kaita oli alle 1 000, kun taas vuoden 2025 lopussa määrä oli noin 1 630. Pakko­työ on ihmis­kau­pan muodoista yleisin Suomessa. Määrien kasvu kertoo ennen kaikkea parem­masta tunnis­ta­mi­sesta ja ohjau­tu­mi­sesta avun piiriin, ei välttä­mättä ilmiön äkilli­sestä lisään­ty­mi­sestä. Tämä on vain jäävuo­ren huippu: he, jotka ovat uskal­ta­neet kertoa tilan­tees­taan ja hakeu­tua avun piiriin.

Kaikki tämä ja viime aikojen median seuraa­mi­nen on nosta­nut vahvasti esiin kysymyk­sen: kuka käyttää ja ketä? Onko se henkilö, joka tulee Suomeen turvaan jättäen kaiken taakseen, mukanaan ehkä vain muistot, vai me täällä pohjoi­sessa pienessä Suomi-valtiossa asuvat?

Mediassa esiin nousseet tapauk­set vain murto-osa

Helsin­gin Sanomat kertoi 22.2.2026 kolmen Au pairin tarinan, joiden työsken­tely Suomessa oli kaikkea muuta kuin sovit­tua. 24.2.2024 Yle uutisoi, että marjan­poi­mi­joi­den työeh­to­jen toteu­tu­mi­sessa havait­tiin merkit­tä­viä puutteita, mikä herät­tää huolta mahdol­li­sista hyväk­si­käy­tön ja ihmis­kau­pan piirteistä työelä­mässä. Työsuo­je­lu­vi­ran­omai­nen havaitsi puutteita muun muassa palkan­mak­sussa, työajoissa ja palkkioi­den oikeu­den­mu­kai­suu­dessa. Syyskuussa 2025 uutisoi­tiin, että Myerin telakka Turussa irtisa­noi kaksi alihan­kin­ta­so­pi­musta ukrai­na­lais­ten riiston vuoksi. Viime talvena keskus­tel­tiin Lapin kausi­työn­te­ki­jöi­den oloista: PAM sai satoja yhtey­den­ot­toja työnte­ki­jöiltä, jotka kokivat olosuh­teet huonoiksi tai lainvas­tai­siksi. Asuin­ti­lat olivat puutteel­li­set, vuokrat suhteet­to­man korkeat ja lisäku­luja tuli odotta­mat­to­masti. Viime kesänä ukrai­na­lai­set kausi­työn­te­ki­jät nosti­vat esiin pitkät työpäi­vät, huonot työolot, alhai­sen palkan ja sekavat työeh­dot.

Emmekä me elä täällä Pohjois-Karja­las­sa­kaan missään lintu­ko­dossa. Omalla työpöy­däl­läni on useita tapauk­sia, joissa ulkomai­sille työnte­ki­jöille on maksettu huomat­ta­vasti vähem­män kuin alan työeh­to­so­pi­mus määrit­te­lee edes harjoit­te­li­jalle. Työso­pi­musta ei ole nähty tai allekir­joi­tettu, palkka­kui­tit puuttu­vat, lomakor­vauk­sia ei makseta ja loma on ollut palka­tonta. Vuokraa peritään suhteet­to­man paljon suhteessa paikka­kun­nan tasoon ja asunnon kuntoon. Kun näitä asioita pohdin, en voi olla pohti­matta: olisiko näin, jos kyseessä olisi suoma­lai­nen? Olisiko se näin räikeää ja suora­su­kaista?

Halu tehdä työtä ja kantaa kortensa kekoon

En ole tavan­nut ketään maahan­muut­ta­jaa, joka ei olisi halun­nut työllis­tyä. Jokai­nen haluaa löytää paikkansa, ansaita elantonsa itse tukien sijaan, tulla hyväk­sy­tyksi ja kantaa kortensa yhteis­kun­nan kekoon. Mutta heille mahdol­li­suu­det ovat usein hyvin kapeat, vaikka osaamista olisi paljon. Kun mahdol­li­suuk­sia on vähän ja motivaa­tiota paljon, usein mennään aika monelle mutkalle, jotta olisi mahdol­li­suus itsenäi­syy­teen ja osalli­suu­teen. Tämä altis­taa hyväk­si­käy­tölle. Epätoivo altis­taa hyväk­si­käy­tölle.

Kysymys vastuusta ja arvoista

Kun katson kaikkea tätä, en voi olla kysymättä: kuka tässä oikeas­taan hyötyy ja kuka maksaa hinnan? Onko se henkilö, joka tulee Suomeen etsimään turvaa ja ihmisar­voista elämää, vai me itse, jotka kuvit­te­lemme olevamme “turvassa” omassa pienessä yhteis­kun­nas­samme? Hyväk­si­käyttö ei ole vain toisten ongelma, se on peili meille kaikille. Se paljas­taa raken­teet, jotka salli­vat epätasa-arvon ja riiston. Se paljas­taa ilmapii­rin ja toteu­tet­ta­van politii­kan. Se peilaa ennen kaikkea aikamme arvoja. Ehkä nyt on aika katsoa peiliin ja kysyä, millai­sen yhteis­kun­nan me todella haluamme raken­taa: sellai­sen, jossa ahneus ja välin­pi­tä­mät­tö­myys määrit­tä­vät kohte­lun, vai sellai­sen, jossa jokai­sella on mahdol­li­suus tulla kuulluksi, nähdyksi ja kohdel­luksi ihmisar­voi­sesti. Me kaikki olemme etuoi­keu­tet­tuja; monilla maahan­tu­li­joilla ei edes ole mahdol­li­suuk­sia päästä lähtö­vii­valle.

Blogissa hyödyn­net­tyjä lähteitä:
Meyerin Turun telakka lupaa puuttua ripeästi työnte­ki­jöi­den kaltoin­kohteluun alihankinta­ketjuissa | Varsi­nais-Suomi | Yle
Au pairit Suomessa: Kolme naista kertoo halpa­työstä Espoossa | HS.fi
Marjan­poi­mi­joi­den työeh­to­jen toteu­tu­mi­sessa isoja puutteita | Uutisia lyhyesti | Yle
Exploi­ta­tion of Lapland seaso­nal workers raises red flags | Yle News | Yle
Finnish straw­berry picking ordeal leaves Ukrai­nian workers with bitter taste | Yle News | Yle
Ihmis­kau­pan uhrien autta­mis­jär­jes­telmä ja sen tehtä­vät