Ja taas minä kirjoitan ruuasta! Mutta mitä muutakaan sitä voi, sillä tänään, 16.10., on Maailman ruokapäivä. Päivä kutsuu meitä pohtimaan suhdettamme ruokaan. Samalla kun miljoonat näkevät nälkää ympäri maailmaa, heitetään ruokaa hävikkinä roskiin, samalla kun ylipainoisia on yhä enemmän.
Ja meillä jokaisella on oma suhteemme ruokaan. Mutta harva meistä suhtautuu ruokaan kuitenkaan välinpitämättömästi. Itse rakastan ruuanlaittoa, sipistelyä keittiössä, niin suomalaisia kuin etnisiä makuja, ruuan jakamista rakkaiden kanssa ja tietenkin ruuan syömistä, erityisesti rakkaudella tehdyn, kauniin ruuan syömistä. Toisille ruoka on vain polttoainetta, mutta yhtä kaikki, tarpeellista ja välttämätöntä sellaista.
Ruokakeskustelu nousi esille myös töissä viime viikolla. Keskustelimme asiakkaiden hoitopolkujen toteutumisesta ja siinä yhteydessä heitin ilmoille kysymyksen ”Voiko asiakas saada täällä meidän alueellamme kulttuurisensitiivistä ravintoterapiaa?”. Ja tähän vastauksen löytyminen oli mahdotonta, sillä mistään ei löytynyt tästä tietoa.
Ja kyllä, kulttuurisensitiivinen ravintoterapia on olemassa, ja se tarkoittaa ravitsemuksen suunnittelua ja toteuttamista siten, että huomioidaan asiakkaan kulttuuri, etnisyys, uskonnolliset tai perinteiset tavat, ruokakulttuuri sekä sosioekonominen tausta. (Jos jäi kiinnostamaan, linkkejä lopussa)
Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaan ”epäterveellistä” ruokavaliota ei tuomita tai korjata pelkästään ulkopuolisten standardien mukaan, vaan ymmärretään, että ruokailu on paljon muutakin kuin pelkkä ravinto: se sisältää identiteetin, perinteet, sosiaaliset rakenteet, uskonnon, tavat ja mieltymykset. Tämä sisältää myös sen, että ravinnon valinnat, ruuanlaittotavat, ajankohta (esim. uskonnolliset juhlapäivät, paastot) ja ruokailutilanteet otetaan huomioon ja ei ajatella, että kaikki noudattavat esim. “länsimaista” mallia.
Tämä lähestymistapa parantaa asiakkaan sitoutumista ja luottamusta, kun ohjaus tuntuu “omalta” eikä vaadi radikaalia luopumista kulttuurisista tavoista ja samalla se parantaa terveydellisiä tuloksia, kun ruokavaliosuositukset ovat saavutettavia ja sopivia. Lisäksi se vähentää väärinymmärryksiä, stereotypioita ja ennakkoluuloja vaihtoehtoisten ruokailutapojen kohdalla ja toki edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta terveydenhuollossa.
Koen tämän tärkeänä siksi, että ruoka on usein yksi harvoista asioista mikä meille jää omasta kulttuurisesta identiteetistämme, kun muutamme vieraaseen maahan. Ja sitä pitää pystyä vaalimaan.
Jos jäi kiinnostamaan kulttuurisensitiivinen ravintoterapia, niin tässä muutama linkki
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26280274/
https://www.mdpi.com/2072–6643/17/9/1449
https://www.healthline.com/nutrition/cultural-competence-in-dietetics
Ja suomalaisia lähteitä en ikävä kyllä löytänyt. Jos sinulla on vinkata niitä, niin otan niitä mielelläni vastaan, sillä teema on ilmeisen uusi ja samalla hyvin mielenkiintoinen.
Hyvää Maailman ruokapäivää!