Tasa-arvo on tulevai­suus­val­taa

Miten tasa-arvo ja tulevai­suus kietou­tu­vat toisiinsa? Miksi tasa-arvo on muuta­kin kuin naisasia­ky­sy­mys?
Tasa-arvo, kotou­tu­mi­nen ja tulevai­suus­valta ovat keskiössä tässä blogissa, jossa tarkas­tel­laan, miten nämä käsit­teet kietou­tu­vat yhteen erityi­sesti maahan­muut­ta­jien kokemus­ten kautta. Minna Canthin perintö ja sen ajankoh­tai­suus kotou­tu­mis­po­li­tii­kassa tuovat esiin tärkeitä näkökul­mia yhteis­kun­nal­li­sista muutok­sista. Lue, miksi tasa-arvo ei ole vain naisten oikeus, vaan koko yhteis­kun­nan asia, ja miten kotou­tu­mi­nen voi vahvis­taa tulevai­suus­val­taa.

Minna Canthin ja tasa-arvon päivä – tasa-arvo on meidän jokai­sen oikeus.

Maalis­kuuta sanotaan naisten kuukau­deksi, onhan meillä maalis­kuussa kaksi päivää, jotka muistut­ta­vat meitä tasa-arvosta ja naisten oikeuk­sista. Ensim­mäi­nen, Naisten päivä, meni jo, ja tänään,19. maalis­kuuta, viete­tään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Minna Canth oli edellä­kä­vijä aikana, jolloin naisten asema oli hyvin erilai­nen kuin nykyään. Hänen taiste­lunsa naisten koulu­tuk­sen, oikeuk­sien ja yhteis­kun­nal­li­sen osallis­tu­mi­sen puolesta kanta­vat vielä­kin.

Tämä päivä muistut­taa meitä Minna Canthin elämän­työstä ja siitä, että tasa-arvo ei ole itses­tään­sel­vyys, vaan jatku­vaa työtä vaativa tavoite, sillä tasa-arvoa ei ole vielä saavu­tettu! Suomi tunne­taan yhtenä maail­man tasa-arvoi­sim­mista maista. Mutta silti, jokai­nen uusi sukupolvi joutuu pohti­maan, miten tämä tasa-arvo toteu­tuu juuri heidän kohdal­laan, kun elämän raken­teet muuttu­vat hurjaa vauhtia.

Näin on myös maahan­muut­ta­jien kanssa. Jokai­nen uusi tulija joutuu pohti­maan juuri suoma­lai­sen tasa-arvon merki­tystä ja konkre­tiaa omalle elämäl­leen, kun he raken­ta­vat uutta elämäänsä Suomessa. Lähtö­maassa tilanne on voinut olla erilai­nen ja suoma­lai­nen tasa-arvo voi kuulos­taa utopis­ti­selta ja pelot­ta­valta mutta myös mahdol­li­suu­delta ja vapaut­ta­valta.

Tasa-arvo – kenen näkökul­masta?

Maahan­muut­ta­jan näkökul­masta tasa-arvo on siis mahdol­li­suus ja haaste. Meillä täällä Suomessa ja suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa on vahva usko yhden­ver­tai­suu­teen. Tästä huoli­matta kohtaamme erilai­sia raken­teel­li­sia haasteita, olimme sitten maahan­muut­ta­jia tai emme. Työmark­ki­nat eivät tässä markki­na­ti­lan­teessa ole helpot kenel­le­kään, mutta haasteet tuplaan­tu­vat (osaami­sesta huoli­matta) kun mukaan tulevat kielel­li­set esteet, kulttuu­ri­set odotuk­set sekä torjuva asenne moninai­suutta kohtaan. Kaikki tämä hidas­ta­vat kotou­tu­mista ja kiinnit­ty­mistä.

Minna Canth puhui rohkeasti yhteis­kun­nal­li­sista epäkoh­dista. Olisiko tässä ajassa edes sopivaa olla niin radikaali kuin hän oli? Entä jo maahan­muut­ta­jat nostai­si­vat äänensä kuulu­viin hänen taval­laan? Kestäi­sim­mekö sen vai yrittäi­sim­mekö hiljen­tää heitä? Sillä koen, että meidän tulisi kuulla enemmän maahan­muut­ta­jia, ymmär­tää heidän kokemuk­si­aan ja näkökul­mi­aan ja heidän ääntään tulisi kuulla enemmän palve­lui­den ja kotou­tu­mis­po­li­tii­kan kehit­tä­mi­sessä, sillä se lisää myös meille kaikille palve­lu­jen saavu­tet­ta­vuutta. Mitä parem­min ymmär­rämme eri taustoista tulevien ihmis­ten kokemuk­sia, sitä parem­min voimme kehit­tää palve­luja, jotka aidosti tukevat tasa-arvoa. Sillä kotou­tu­mi­nen on kaksi­suun­tai­nen prosessi, jossa tullaan molem­min puolin vastaan. Vaikka sanom­me­kin, että ”maassa maan tavalla”, tulee ymmär­tää, että oman kulttuu­rin ja identi­tee­tin säilyt­tä­mi­nen on kuiten­kin elintär­keää oman hyvin­voin­nin ja jaksa­mi­sen näkökul­masta. Kukaan ei voi hylätä syvintä itseään sen vuoksi, että muuttaa maasta toiseen. Sopeu­tua ja kotou­tua voi, mutta histo­riamme määrit­tää meitä jokaista.

“Naisky­sy­mys ei ole ainoas­taan naisky­sy­mys, vaan ihmis­kun­nan kysymys.”

Näin Minna Canth on toden­nut. Minna Canthin perintö haastaa meitä jokaista toimi­maan tasa-arvon puolesta. Yksi tärkeä askel on kuunnella ja antaa tilaa erilai­sille tarinoille ja kokemuk­sille. Mutta tässä totea­muk­sessa on myös toinen puoli: Hän näki, että tasa-arvo on koko yhteis­kun­taa koskeva asia, ei vain naisten oikeus.

Maahan­muut­ta­jille tasa-arvo on kysymys konkreet­ti­sista mahdol­li­suuk­sista – saako koulu­tuk­sen mukaista työtä, kohda­taanko tasaver­tai­sena työhaas­tat­te­lussa, tai voiko osallis­tua yhteis­kun­taan täysi­mää­räi­sesti ilman kielel­li­siä tai kulttuu­ri­sia esteitä?

Maahan­muut­ta­ja­nais­ten näkökul­masta tasa-arvo voi olla vielä monimut­kai­sempi kysymys. Monessa kulttuu­rissa naisten roolit ja odotuk­set eroavat merkit­tä­västi suoma­lai­sesta mallista, ja siksi heidän kotou­tu­mi­sensa voi vaatia erityistä tukea. Esimer­kiksi mahdol­li­suus koulu­tuk­seen ja työelä­mään osallis­tu­mi­seen ei aina ole itses­tään­sel­vyys, ja perhei­den odotuk­set voivat vaikut­taa siihen, kuinka itsenäi­sesti nainen voi tehdä päätök­siä omasta elämäs­tään. Minna Canthin ajatuk­set naisten oikeu­desta koulu­tuk­seen ja itsenäi­syy­teen ovat edelleen ajankoh­tai­sia myös maahan­muut­ta­ja­nais­ten kohdalla – monelle heistä Suomi tarjoaa ensim­mäistä kertaa mahdol­li­suu­den opiskella, tehdä työtä ja vaikut­taa oman elämänsä suuntaan.

“Vanho­jen totuuk­sien täytyy väistyä uusien tieltä”

Tämä Minna Canthin sitaatti on yksi lempi­si­taa­teis­tani. Vaikka totesin­kin aiemmin, että histo­riamme määrit­tää meitä jokaista, sillä se on syvintä sisin­tämme, niin silti emme saa emmekä voi jäädä mennee­seen kiinni. Minna Canthin aikoina ei puhuttu tulevai­suus­val­lasta, siitä, että otamme tulevai­suu­den käsiimme ja teemme siitä näköi­semme. Tulevai­suus­valta on sitä, että jokai­sella tulisi olla mahdol­li­suus ohjata omaa elämäänsä ja tehdä päätök­siä, jotka vievät kohti omia tavoit­teita. Maahan­muut­ta­jien kohdalla tulevai­suus­valta voi kuiten­kin olla erityi­sen haavoit­tu­vaista, sillä kotou­tu­mi­nen tuo mukanaan monia epävar­muus­te­ki­jöitä, jotka rajoit­ta­vat mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa omaan tulevai­suu­teen; Epätie­toi­suus viran­omais­pro­ses­seista, rajal­li­set työmah­dol­li­suu­det, kielel­li­set esteet sekä vaikeu­det saada tunnus­tusta aiemmalle osaami­sel­leen, kaven­ta­vat tulevai­suu­den suunnit­te­lun horisont­tia ja vaikeut­ta­vat pitkä­jän­teis­ten päätös­ten tekemistä. Tästä näkökul­masta katsot­tuna kotou­tu­mi­sen vahvis­ta­mi­nen on maahan­muut­ta­jien tulevai­suus­val­lan vahvis­ta­mista, eikö totta?

Tulevai­suus­valta on siis myös yhteis­kun­nal­li­nen kysymys. Kun maahan­muut­ta­jilla on mahdol­li­suus vaikut­taa omaan elämäänsä ja tehdä tietoi­sia päätök­siä tulevai­suu­des­taan, koko yhteis­kunta hyötyy. Kotou­tu­mi­sen ei tulisi olla pelkäs­tään sopeu­tu­mista uuteen ympäris­töön, vaan myös voimaut­tava prosessi, joka antaa kaikille mahdol­li­suu­den aktii­vi­seen tulevai­suu­den raken­ta­mi­seen.

Toivon tämän tasa-arvon päivän olevan maahan­muut­ta­jille tämä päivä voi olla muistu­tus siitä, että he eivät ole yksin – ja että suoma­lai­nen yhteis­kunta, kaikista haasteis­taan huoli­matta, pyrkii raken­ta­maan mahdol­li­suuk­sien yhteis­kun­taa. Ja meille kaikille se on tilai­suus miettiä, miten voimme tehdä tasa-arvosta entistä konkreet­ti­sem­paa myös heille, jotka ovat vasta raken­ta­massa elämäänsä Suomessa.