Kohti tasa-arvoista työelämää – Hyvää naistenpäivää 8.3.2023!

Onko sillä työnteon suhteen väliä, oletko mies vai nainen vai jotain muuta? Määritteleekö sukupuoli kykysi, potentiaalisi ja osaamisesi? Ei ja ei. Sukupuolten välillä pitäisi vallita tasa-arvo työelämässä, mutta vielä on työsarkaa jäljellä. Siksi naistenpäivää vietetään maaliskuun 8. päivänä. Tasa-arvoinen työelämäkin on kaikkien etu.

Onko oikein, että miehet saavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin naiset? Onko oikein, että miesvaltaisilla aloilla maksetaan isompaa palkkaa kuin naisvaltaisilla? Onko oikein, että yhä vieläkin lähes 70 prosenttia johtajista on miehiä?

Kun netissä käydään keskustelua sukupuolten välisestä palkkatasa-arvosta, on joukossa aina joku mies kommentoimassa, kuinka miehet tekevät enemmän töitä ja saavat siksi enemmän palkkaa. Onko ok, jos samaa tehtävää tekevä mies saa enemmän palkkaa kuin nainen, kun mies tekee enemmän ylitöitä kuin nainen? Kyllä, se on ok ja perusteltavissa muulla kuin sukupuolella. Palkan tuleekin määräytyä tehdyn työn sekä osaamisen mukaan. Jos mies on naista pätevämpi samassa työssä, mikä näkyy myös tuloksissa, on täysin perusteltua maksaa miehelle enemmän palkkaa.

Mutta jos nainen ja mies tekevät yhtä paljon töitä ja ovat yhtä hyviä työssään, tulee heidän saada myös sama palkka. ”Miehet uskaltavat pyytää enemmän palkkaa kuin naiset, siitä ne erot johtuvat.” Tämäkin on oikeastaan ihan hyvä argumentti. Mutta miksi miehet uskaltavat pyytää enemmän palkkaa kuin naiset? Ja miksi heille myönnetään se pyydetty isompi palkka helpommin kuin naisille? Onko vika naisissa vai suhtautumisessa naisiin? Onko naisten vika, jos heistä tuntuu, ettei heitä arvosteta tarpeeksi? Jos heistä tuntuu, ettei heidän kannata pyytää yhtä kovaa palkkaa kuin miesten? Naisten pitää ponnistella miehiä enemmän saadakseen saman palkan, perustella enemmän ja tiukemmin. Kuinka kummassa se voisi olla oikein?

En kuitenkaan väitä, että miehet ovat syypäitä siihen, ettei tilanne ole vieläkään kaikille tasa-arvoinen. Eihän yhteiskunta rakennu pelkästään miehistä. Tasa-arvoa ei kuitenkaan saavuteta pelkästään naisten voimin, vaan meidän on tehtävä yhteistyötä. Kenenkään tavoite ei ole laskea miesten palkkoja naisten kanssa samalle tasolle, vaan nostaa naisten palkkoja. Ja parantaa naisten ammatillista itsetuntoa kollektiivisesti niin, etteivät naiset itse alentaisi itseään.

Kun peruskoulun opettaja tekee luokalle selväksi monta kertaa vuosien aikana, etteivät tytöt voi olla hyviä matemaattisissa aineissa. Tästä seuraa se, etteivät tytöt usko omiin kykyihinsä matematiikassa vuosiin, vaikka tulokset sanovatkin muuta. Hyvin lukiossa pärjäävälle tytölle eri aineiden naisopettajat suosittelevat kaikki opettajan uraa. Hyvin pärjäävälle pojalle suositellaan ihan muita vaihtoehtoja. Työhaastattelussa haastattelija kysyy naiselta, aikooko tämä hankkia lapsia ja milloin tämä niitä haluaa. Kaikki todellisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet tuntemilleni naisille. Joskus voidaan hyvääkin tarkoittaen tehdä väärin.

Maailma ei ole vieläkään samanlainen tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Ei hukata naistenkaan potentiaalia, eikä anneta heidän itsensä hukata potentiaaliaan! Heitetään pois vanhat sukupuolisidonnaiset uskomukset ja luodaan yhdessä uskoa siihen, että ihmisen osaaminen ja motivaatio ratkaisee sukupuolesta riippumatta. Tytöt ja pojat voivat loistaa aivan samalla tavalla niin matemaattisissa aineissa kuin eri kielissäkin. Hard work beats talent. Eikä sukupuolella ole asian kanssa mitään tekemistä.

Mitäpä jos tehtäisiin entistä parempaa työelämää ihan jokaiselle? Yhdessä.

Hyvää naistenpäivää koko YTYÄ-hankkeen puolesta toivottaen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

Löytyykö sinulta asennetta?

Asenne ja työelämä, mitäpä siitä tulee ensimmäisenä mieleen? ”Sinun ei tarvitse olla valmis tekijä, asenne ratkaisee.” ”Tekijältä toivotaan hyvää asennetta työntekoon.” Olen käynyt lukuisia keskusteluja työnantajien kanssa, ja jokainen heistä on työntekijän tärkeimmistä ominaisuuksista kysyttäessä maininnut asenteen. Siis ihan jokainen. Mutta mitä sillä asenteella tarkoitetaan? Tieteen termipankki tarjoaa asenteelle seuraavanlaisen kuvauksen: ”Asenne on sosiaalipsykologinen käsite ja tarkoittaa käyttäytymiseen vaikuttavia positiivisia tai negatiivisia tunteita, uskomuksia ja aikomuksia.” Niin niin, mutta mitä se on työelämässä?

Tuosta kuvauksesta näkee kuitenkin, että asenne voi olla sekä negatiivinen että positiivinen. Työelämässä haetaan ”hyvää asennetta” eli positiivista. Tarkoittaako se siis samaa kuin optimismi? Ei aivan. Yleensä työelämän asenne viittaa tapaan, jolla työhön suhtaudutaan ja jolla sitä tehdään. Työnantajien kaipaama asenne on mm. sitä, että tekee sovitut työtehtävät riittävän hyvin, ymmärtää, että joskus pitää tehdä myös ikävämpiä työtehtäviä sekä arvostaa muiden aikaa ja työtä tulemalla ajoissa töihin.

Vaikka olisi unelmatyössään, ei se silti ole silkkaa päivänpaistetta ja perhosen kevein askelin hypähtelyä. On tärkeää tiedostaa, että unelmatyökin voi hetkittäin maistua puulta. Silti sovitut tehtävät tehdään. Myös oma-aloitteisuutta arvostetaan ja odotetaankin työntekijöiltä, mutta on syytä muistaa, että oma-aloitteisuutta on ihan sekin, että saatuaan sovitut työt valmiiksi menee kysymään, mitä voisin tehdä nyt. Varsinkaan alkuun ei tarvitse itse tietää, mitä voisi ryhtyä tekemään seuraavaksi.

Sitten on sitä toista asennetta. Sitä negatiivista, jopa myrkyllistä. Ikäviä ennakkoasenteita, jotka vinouttavat ihmisten välisen suhteen heti alussa. Pysyvää epäluuloa toisia kohtaan ilman varsinaista syytä. Tällaisiin negatiivisiin asenteisiin syyllistyvät myös työnantajat, eivät pelkästään työntekijät. Jos nuori räplää työpaikalla puhelintaan, hän saattaakin viestiä työnantajalle olevansa vailla seuraavaa työtehtävää, mutta ei vain uskalla tulla sanomaan. Työnantaja kuitenkin olettaa, että nuori on laiska. Kumman asenteessa on vika?

Auttaako syyllisten etsintä sitten ketään? Joo eli ei. On tärkeää löytää ne syyt, jotka asenteen aiheuttavat. Miksi ajatukset eivät kohdanneet? Mitä asialle voisi tehdä? Negatiiviset asenteet kumpuavat jostain, yleensä omista tai opituista kokemuksista. Jos aina olettaa vaikkapa nuorista tiettyjä asioita, onko vika oikeasti nuorissa? Osa voi toki vastata ennalta luotua mielikuvaa, mutta moni ei siihen muottiin kuitenkaan sovi.

Olisipa tähän asenneongelmaan jokin easy fix! Hetkinen, onhan meillä. Paras tapa kohdata toisemme, myös työnhaussa ja työelämässä, on avoimuudella ja empatialla. Helppo ratkaisu tämä on sikäli, että se on hyvin yksinkertainen ja toimii aivan kaikissa kohtaamisissa. Vaikean siitä kuitenkin tekee, että meillä kaikilla on ennakko-odotuksia ja niiden muuttaminen ei tapahdu hetkessä. Toisen asenteeseen emme kuitenkaan voi vaikuttaa, omaan asenteeseemme voimme. Ja tietenkin osoittamalla itse avoimuutta ja empatiakykyä pystymme auttamaan muita esimerkin voimin.

Meiltä kaikilta löytyy asennetta. Hyvää ja vähän huonompaa. Meiltä löytyy myös kykyä toistemme aitoon kohtaamiseen. Muistetaanhan tämä myös työelämässä!

Hyvällä asenteella kohti kevättä!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

YTYÄ -blogi, helmikuu 2023, osa 1

”Miten pysyt pystyssä, kun sinulla on noin pienet jalat?”

Tämä kysymys on osoitettu minulle yläkoulun pihalla välitunnin aikana opettajana toimiessani. On totta, että minulla on pienet jalat, mutta kumman hyvin ne ovat kannatelleet. Ja vaikka tämä kysymys esitettiin ihan vakavalla naamalla ja sillä tarkoitettiin aivan konkreettista pystyssä pysymistä, niin olen sittemmin jalostanut tästä itselleni moton ”Ei ne pienet jalat, kun on hyvä tasapaino.” Tämän tasapainokäsitteen olen laajentanut koskemaan elämää ylipäätään. Hyvä resilienssi auttaa selviämään elämän ja työelämän monissa mutkissa.

Työelämä on muuttunut paljon siitä, mitä se oli jokunen vuosikymmen sitten. Eikä kyse ole pelkästään digitalisaatiosta, vaan yhteiskunnan muuttumisesta kaikin puolin. Fyysinen kuormittavuus on vähentynyt, mutta henkinen puolestaan lisääntynyt. Ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut pohjimmiltaan. Me esimerkiksi opimme yhä samalla tavalla, aivomme eivät ole muuttuneet omaksumaan asioita toisella tavalla, vaikka maailma onkin muuttunut. Siksi nykyaika haastaa jaksamistamme hyvin eri lailla kuin ennen.

Työnhakukaan ei ole niin yksinkertaista. Tasapainoilu alkaa jo siitä, kun mietit, mitä töitä sinun kannattaa hakea, mitä ei ja miksi. Jokainen työ ottaa jotain pois (yleensä vapaa-aikaa), mutta antaa taas jotain muuta tilalle. Mutta miten arvotat toimeentulon, harrastamisen, ajan perheen tai kavereiden kanssa, työyhteisön, etenemismahdollisuudet, sijainnin? Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Työn pitäisi kuitenkin lisätä ihmisen hyvinvointia. Työ on hyvää silloin, kun se antaa muutakin kuin toimeentulon. Parhaimmillaan työstä saa lisää energiaa. Huonoimmillaan se voi viedä toimintakyvyn pitkäksi aikaa, jopa heikentää pysyvästi.

Ja kun on päässyt työelämään, ei tasapainoilu lopu siihen. Minkä verran töitä on hyväksyttävä määrä? Onko ok, jos tekee vain sen, mikä on työsopimuksessa sovittu? Onko se parempi työntekijä, joka aina jää ylitöihin? Pitääkö olla aina vapaaehtoisena tuuraamaan tai ottamaan vastaan työtehtäviä, jotka eivät kuulu oikein kenellekään? Niin, pitää löytää se itselle sopiva tasapaino. Työelämässä tarvitaan joustoa kaikilta, joten työntekijänäkin joutuu toisinaan itse joustamaan ja tekemään ylitöitä tai muille kuuluvia tehtäviä. On kuitenkin tärkeää myös pitää kiinni omista rajoistaan. Et ole muita parempi työntekijä, jos teet jatkuvasti ylitöitä ja kuormitat itseäsi liikaa. Se ei ole omaksi parhaaksesi eikä lopulta työnantajasikaan parhaaksi. Ja vaikka kuinka nauttisi työstään, voi sitä siltikin tehdä liikaa.

Kun muistaa vielä, että tätä soppaa maustaa jokaisen yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet, niin ei siitä kyllä yhdellä reseptillä millään saa kaikille maistuvaa. Tärkeintä onkin opetella tuntemaan itsensä ja kuunnella itseään herkällä korvalla. Mitä minä tarvitsen, jotta voin hyvin? Mitä se tarkoittaa työelämän ja vapaa-ajan kannalta? Ei pidä kuunnella liikaa sitä, mitä muut arvostavat ja mikä heitä auttaa jaksamaan. Ehkä omat arvot ovatkin erilaisia. Jokainen työ on kuitenkin tärkeä ja arvokas, kuten jokainen yksilökin. Ja jokainen meistä voi olla hyvä työntekijä.

Pidetään huoli siitä, että voimme hyvin ja jaksamme. Arvostetaan myös lepoa ja palautumista. Erittäin hyvä elämän ohje on, että loman ei pidä kulua työstä palautumiseen. Loman pitää olla lomaa varten. Miten siis voisit elää elämää, jossa olet tasapainossa siinä omassa arjessasi? Siinäpä kysymys pohdittavaksi. Muistetaanhan myös, että vastaus nyt voi näyttää hyvin toisenlaista kuin vastaus viiden vuoden päästä.

Helmikuu on hyvä kuu harjoitella tasapainoa!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

 

YTYÄ -blogi, tammikuu 2023, osa 2

Joka uskaltaa kurkottaa, se voi yltääkin!

Kukaan ei liene välttynyt kieltä koskevilta keskusteluilta viime vuosina. Työelämään liittyen on mm. paljon pohdittu sukupuolineutraalien vastineiden löytämistä nimikkeille kuten palomies, esimies tai puhemies. Lakimiesliitto äänesti vasta viime vuoden loppupuolella liiton nimen muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Tämä muutos jäi puolitiehen, kun liiton brändinimeksi tuli Juristiliitto, mutta virallinen nimi pysyy yhä Lakimiesliittona.

Onko tällä sitten mitään väliä, kun termit eivät ennenkään ole estäneet naisia toimimasta lakimiehinä tai palomiehinä? Sillä on paljonkin väliä, sillä sanoilla on uskomattoman paljon valtaa. Mietipä esimerkiksi näitä osaamiseen liittyviä sanontoja: ”Nuorena vitsa väännettävä.” ”Vanha koira ei opi uusia temppuja.” ”Lahjattomat harjoittelevat.” Nämä näennäisen harmittomat sanonnat ovat juurtuneet yllättävän syvälle uskomuksiimme. Työnhaussa yli 50-vuotiaat nähdään yhä turhan usein liian vanhoina. Oletetaan, etteivät he enää opi uusia asioita. Moni varttuneempi uskoo itsekin, ettei hän enää opi uutta. Ja tämähän on todistettu jo ihan silkaksi pötypuheeksi. Vaikka oppiminen voi olla helpompaa nuorena, ei ikä kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä oppimisessa. Kyllä motivaatio ja usko omiin oppimiskykyihin vaikuttavat enemmän.

Me ajattelemme hyvin pitkälti sanoilla. Viestimme toisillemme sanoilla. Sanat muokkaavat ajatuksiamme ja ajatukset lopulta tekojamme. Siksi ei ole merkityksetöntä, mitä sanoja käytämme. Jos saa asiatonta kritiikkiä työstään, voi se murentaa ammatillista itseluottamusta, vaikka alun perin tietäisikin, että kritisoija oli väärässä. Jos toistuvasti kuulee samoja väittämiä, voi alkaa ottaa ne tosiasioina, vaikka tarkempi tarkastelu kuinka osoittaisi ne virheellisiksi. Ja nehän ovat vain sanoja.

Siksi kannattaa työelämässäkin miettiä, mitä sanoja itse itsestään käyttää. Jos ajattelee, ettei osaa mitään, ettei opi koskaan, saattaa korottaa esteen kehittymisensä tielle lopulta ylitsepääsemättömän korkeaksi. Siksi on hyvä töitä hakiessaan opetella kehumaan itseään. Se voi auttaa meitä muuttamaan suhtautumistamme itseemme. Ja ehkäpä alamme ymmärtää sanojen mahtia laajemminkin.

Sanoilla on iso painoarvo myös työnhaussa. Ei ole ihan yhdentekevää, mitä sanoja hakemuksessaan käyttää. Sanat auttavat meitä pääsemään työhaastatteluun, mutta ne sanat voivat toki tulla meiltä itseltämme tai suosittelijoilta, kirjoitettuina tai puhuttuina. Eivätkä ne kaikkea ratkaise. Siksi hyvin harva saa työpaikan pelkän hakemuksen perusteella. Työhaastattelussa pääsee tutustumaan ihmiseen sanoja syvemmin. Ja työsuhteen alussa on vielä koeaika. Se näyttää, onko työntekijä sanojensa mittainen sekä vastaako työnantajasta sanojen välityksellä saatu mielikuva todellisuutta.

Jos sukupuolineutraali termi auttaa tulevaisuudessa saamaan enemmän naisia tietyille aloille, niin eikö se ole aika pieni teko meiltä? Liity siis rintamaan käyttämään sanoja työelämässäkin hyvään: positiiviseen tai rakentavaan palautteeseen, ajatusten ja uskomusten muokkaamiseen, itsetunnon kohotukseen, asioiden muuttamiseen paremmiksi. Kaikki lähtee sanoista. Muutoskin. Yleensä se alkaa siitä, että joku avaa suunsa ja käyttää sanoja.

Ja jos tarvitset apua työnhaun sanojen kanssa, voivat loistavat työhönvalmentajamme auttaa.

Sanoitetaan yhdessä entistä parempaa työelämää!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

Kesätyöt – vain nuorten juttu?

Vuosi on ennättänyt nippa nappa vaihtua ja talvea on edessä vielä useampi kuukausi. Miksi tässä kohtaa pitäisi kääntää jo katseet kesään? Eikö se ole vähän ennenaikaista?

Ihan suurpiirteisestikin ottaen: ei ole. Esimerkiksi Duunitorilta löytyi tänä aamuna Pohjois-Karjalasta 88 työpaikkaa, kun työsuhdemuodoksi valitsi kesätyön. Siis 88 kesätyöpaikkaa 3. päivä tammikuuta. Se kertoo siitä, että kesätöitä kannattaa jo ajatella. Niitä tulee hakuun jo edeltävän vuoden puolella, joten jos kesätyöhaun jättää huhtikuulle, alkaa olla jo melko myöhä. Toki kesätyöpaikkoja voi tulla hakuun vielä varsin lähelläkin kesää, mutta suurin osa paikoista täytetään alkuvuodesta. Kannattaa siis harkita sekaan hyppäämistä jo nyt!

Turhan usein ajatellaan, että kesätyöt ovat vain nuorille. Niitä hakevat ja niihin palkataan vain koululaisia ja opiskelijoita. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. On toki kesätyöpaikkoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan tietyn ikäisille nuorille. Moni kunta tarjoaa esimerkiksi nuorille todennäköisesti näiden ensimmäisen kesätyöpaikan. Sellainen oli allekirjoittaneenkin ensimmäinen kesätyö yläkouluikäisenä.

Kesätyö on kuitenkin tätä laajempi käsite. Se on kesäaikaan tehtävä määräaikainen työ. Puhutaan myös kausityöstä, jota voidaan tehdä myös kesällä. Sanaa ”kausityö” ei liitetä samalla tavalla nuoriin, ja toki se on kesätyötä laajempi käsite sisältäen muutkin sesongit kuin kesän. Jos on työtä vailla, kannattaa iästä riippumatta katsoa myös kesätyöpaikkailmoitukset läpi.

Mutta kannattaako hakea töitä vain kesäksi? No mutta miksipä ei? Moni kesätyöntekijä on kesän jälkeen saanut jatkaa työnantajan palveluksessa osa- tai kokoaikaisessa työsuhteessa. Kuten muutkin määräaikaiset työsuhteet, myös kesä- tai kausityöt voivat poikia pidempiaikaisenkin työn. Ja vaikka näin ei kävisikään, on työkokemus silti aina työkokemusta, joten plussan puolelle siinä väistämättä yleensä itse jää.

Kesätyö on siis aikuisellekin mahdollisuus. Työtä hakiessaan voi vaikka vinkata, että töiden aloitus onnistuu aikaisemminkin. Tiedä vaikka työnantaja tarvitsisi uutta tekijää jo nyt, mutta ei ole sitä vielä julkisesti etsinyt! Eletään siis vielä tätä talvea, mutta suodaan kesälle jo vähän aikaa ajatuksistamme. Työnhaussakin.

Raikasta energiaa tammikuuhun!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

YTYÄ -blogi, joulukuu 2022, osa 2

Suhtaudu työnhakuun kuin työntekoon

Joulu valuu jo sisälle ikkunoiden ja ovien pienenpienistä rakosista kuin sulavan lumen kiihtyvät purot keväällä rinteitä alas. Vieläkö siis jaksan jauhaa työnhausta? Eikö voisi välillä pitää jo taukoa?

Nyt osui naulan kantaan. Työnhaustakin saa pitää joulutauon. Itse asiassa siitä täytyy pitää taukoja ja lomia muutoinkin. Työnhaku ei vain käy työstä vaan se on omanlaisensa työ. Tässä oma listani tehtävistä, joita olen itse tehnyt töitä hakiessani:

Työpaikkailmoitusten selaaminen
Hakuvahtien asettaminen eri työnhakuportaaleille
Profiilin päivittäminen eri työnhakuportaaleihin
Sähköpostiin tulevien työpaikkailmoitusten läpikäyminen
Työhakemuksen kirjoittaminen
CV:n päivittäminen ja räätälöinti haettavaan paikkaan
Videoesittelyn kuvaaminen
Videohaastatteluun vastaaminen
Lisätietojen kysyminen työnantajan edustajalta
Työnantajiin tutustuminen verkkosivujen ja sosiaalisen median kautta
Työhaastattelu
Sosiaalisen median seuraaminen piilotyöpaikkojen löytämiseksi
Henkilöbrändäys sosiaalisessa mediassa
Rekrytointiprosessin seuraaminen

Siihen tuli 14 kohdan lista, eikä sekään varmasti ole kaiken kattava. Esimerkiksi työhakemus, videoesittely ja työhaastattelu pitävät sisällään monta vaihetta. Työhakemusta varten luen työpaikkailmoituksen tai tutustun työnantajaan netin avulla. Sitten mietin omaa osaamistani suhteessa työpaikkaan: mitä hyvää minä toisin mukanani. Nämä pitää saada tekstiksi ottaen huomioon mahdollisessa työpaikkailmoituksessa mainitut asiat. Hakemuksen pitää toki myös täyttää kaikki muotoseikkoja koskevat kriteerit, ja sen pitäisi ”kuulostaa minulta”. Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta kyllä siinä aikaa silti menee ja tekemistä riittää.

Työhaastatteluunkaan ei vain mennä.

En ainakaan suosittele. Valmistautuminen kannattaa! Sama pätee videohaastatteluun ja video-CV:n tekemiseen. Suunnittele, valmistaudu ja toteuta vasta sitten. Yhden minuutin mittaisen videon saaminen valmiiksi tapahtuu harvalta vartissa, vai mitä?

Siksi työnhakuun on suhtauduttava samalla tavalla kuin työntekoon. On syytä rajata siihen käytettävä aika, on pidettävä taukoja vaikkapa kesken hakemuksen tekemisen, jos yhtään siltä tuntuu. Jos työnhaku alkaa puuduttaa tai ahdistaa, on pidettävä pidempi loma. Kaikki tämä tekeminen kuormittaa meitä, ihan kuten työntekokin. Itse olen huomannut, että tällainen ajatustyö kuormittaa hyvin kokonaisvaltaisesti. Jos aivoni väsyvät, ei minusta ole oikein mihinkään. Mutta jos keho väsyy, voin jaksaa ainakin lukea tai keskustella asioista. Älä siis väheksy työnhaun kuormaa.

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota omaan ajankäyttöönsä. Mikä on sinulle paras tapa toimia työnhaussa? Mihin aikaan päivästä tai viikosta olet energisimmilläsi? Mikä työnhaun osa-alueista on sinulle helppoa, mikä hankalinta? Miten pysyt kärryillä kaikista käynnissä olevista rekrytointiprosesseista? Usein kannattaa pyrkiä järjestelmällisyyteen, mutta valitse tässäkin sinulle sopivin vaihtoehto. Jos tykkäät tehdä excel-taulukoita, niin tee niitä. Jos haluat kirjoittaa asiat kynällä vihkoon, toimi niin. On joka tapauksessa hyödyksi pysyä kärryillä siitä, mitä tehtäviä olet hakenut, miltä työnantajalta ja mitä tehtävä edellyttää hakijalta. Näistä tiedoista on apua rekrytointiprosessin myöhemmissä vaiheissa.

Kannattaako kaikki tämä vaivannäkö? Yhtä työpaikkaa varten? Kun löydät sen oikean tehtävän itsellesi, niin tiedät, että se kannatti. Panosta laatuun, älä määrään. Usko pois, se takaa loppujen lopuksi paremman tuloksen.

Joulurauhaa myös työnhaulta!

Valoisia ajatuksia vuoden viimeisille viikoille toivotellen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

YTYÄ -blogi, joulukuu 2022, osa 1

YTYÄstä myötätuulta työelämän ulapalle

Kahden osatyökykyisen matka työttömyydestä työelämään YTYÄn siivittäminä

Oletko miettinyt, mitä YTYÄ-hankkeen asiakkuus todella tarkoittaa? Ehkä olet pohtinut, voisiko hankkeestamme olla oikeasti apua juuri sinulle. Nyt pääset tutustumaan kahden osatyökykyisen asiakkaamme tarinaan ja saat tietää, kuinka he työllistyivät YTYÄ-hankkeen avulla. Asiakkaat kulkevat tässä tekstissä nimillä Asiakas Asta ja Hakija Hannu.

Kuinka kaikki alkoi…

Asiakas Asta ohjautui YTYÄän TE-palveluiden kautta. Hänelle oli vastikään myönnetty osatyökyvyttömyyseläke, joten hän ei voinut ottaa vastaan kokoaikatyötä. Tilanne oli Astalle uusi, ja hän koki tarvitsevansa jonkun, joka auttaa konkreettisesti työnhakuun liittyvissä asioissa. Tietokoneiden kanssa tekeminen ei ollut Astalle ollenkaan omiaan, minkä Asta myös koki vaikeuttavan hänelle sopivan työn löytymistä. Asta ei osannut odottaa YTYÄn työhönvalmentajalta varsinaisesti mitään, sillä hän ei edes tiennyt, mistä hankkeessa oikein on kyse.

Hakija Hannu puolestaan oli kuntakokeilun asiakkaana. Kuntakokeiluun oli tullut tieto Hannulle sopivasta työpaikasta YTYÄn ja Business Joensuun yrityksille suunnatun Mitä kuuluu? -kampanjan kautta. Valmentaja ehdotti paikkaa ja YTYÄ-hanketta Hannulle ja kertoi, että YTYÄn työhönvalmentaja voisi esitellä asiakkaan työnantajalle. Hannulla oli aiempia huonoja kokemuksia työllisyyden hoidon palveluista, mutta YTYÄstä hän sai niin reipasta apua, ettei mistään aikaisemmin. Hän oli kuvitellut työnhaun olevan helppoa, mutta sai huomata erehtyneensä. Työhönvalmentajalta hän sai kuitenkin aina tarvitsemaansa apua ja palvelua.

Mitä voi käydä, kun YTYÄ-työhönvalmentaja käärii hihansa ja tarttuu tuumasta toimeen?

Asta pääsi ensimmäisellä kerralla keskustelemaan työhönvalmentajan kanssa omista toiveistaan ja ajatuksistaan työelämään liittyen. Jo ensimmäisen keskustelun jälkeen työhönvalmentajalla oli esittää Astalle hänelle sopivaa työpaikkaa. Astalla ehti siis olla kaksi tapaamista työhönvalmentajan kanssa, kun työpaikka jo löytyi. Siinä oltiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nyt Asta on ollut työssä elokuusta lähtien.

Hannun työhönvalmentaja oli mukana työllistymisen kaikissa vaiheissa. Hän otti yhteyttä työhönantajaan, kävi asiakkaan kanssa tutustumiskäynnillä ja on ollut muutenkin tukena ja apuna koko prosessin ajan. Hannu aloitti työpaikassa kuukauden mittaisella työkokeilulla, jonka aikana hän pääsi tutustumaan työnantajaan ja näyttämään oman osaamisensa sekä asenteensa. Työkokeilujakson jälkeen Hannu jatkoi työssä osatyökykyisen palkkatuella, johon liittyen myös työnantaja sai työhönvalmentajalta apua ja tukea. Hannu haluaakin nostaa hattua työhönvalmentajalleen, sillä homma on toiminut saumattomasti. ”Kuin ammattimies olisi levittänyt tapettia, että tulee saumat kohilleen.” Myös kuntakokeilusta Hannu koki saaneensa tarvitsemaansa tuuppausta oikeaan suuntaan.

Kuinka heillä menee nyt?

Asta tykkää omasta työstään todella paljon. Itse hän ei olisi kuitenkaan osannut tällaista paikkaa etsiä. Hänellä on aiempaa kokemusta hoiva-alalta, ja nykyisessä työssään hän pääsee hyödyntämään siellä hankkimaansa osaamista, mutta tavalla, joka ei kuormita häntä liikaa. Asta kokee työn sopivan täydellisesti hänelle: hän tarvitsi osa-aikaisen työn ja työnantaja tarvitsi osa-aikaisen tekijän. Joskus palaset vain loksahtavat kohdilleen.

Hannu pääsi työkokeilun kautta palkkatuettuun työhön, uusi palkkatukijaksokin on jo aloitettu ja jatkuu toukokuulle 2023. Hän myös uskoo pääsevänsä sen jälkeen laittamaan puumerkkinsä työsopimukseen ilman palkkatukea. Työnantaja luottaa Hannun tekemiseen, siihen, että hommat hoituvat ja Hannu saa suunsa auki, jos tarvitsee jotain kysyä. Työkin sopii hyvin osatyökykyiselle. Työpäivien sisältöä on mahdollista muokata niin, että työkyky säilyy, ja työn voi myös rytmittää itselle sopivalla tavalla. Yksi työn parhaista puolista on sosiaalisuus, jonka puuttumisen elämästä Hannu tietää olevan paha paikka monelle työttömälle. Nyt hän iloitsee työympäristöstä, jossa on mahtavat työntekijät ja asiakkaat.

Ehkä YTYÄ-hankkeesta olisi apua sinullekin?

Astan mukaan työhönvalmentajan kanssa oli helppo jutella. ”Kuin olisimme tunteneet aina.” Parasta työhönvalmennuksessa olikin lämmin vastaanotto. Ei tarvinnut jännittää ja oli helppo olla. Valmennus oli asiakaslähtöistä eikä edennyt tietyn ”one size fits all” –kaavan mukaan.

Myös Hannun ajatukset ovat saman suuntaiset, eikä hänellä ole työhönvalmentajan toimista kuin positiivista sanottavaa. Hänet otettiin aina hymyillen vastaan, ja suhtautuminen asiakkaaseen ja tämän tilanteeseen oli ”katsotaanpa, mitä voidaan tehdä”.

Asta suosittelee hankkeen asiakkuutta kaikille, jotka tarvitsevat apua ja tukea työnhaussa. Jos on epävarma, mitä ja miten voi tehdä. Ja Hannun kanssa olemme kaikki hankkeessa samaa mieltä: hankkeen työ on arvokasta, ja näin pitäisi toimia myös jatkossa.

Askarruttaako sinun mieltäsi jokin työnhakuun tai urasuunnitteluun liittyvä? Älä jää yksin, vaan kysy rohkeasti meiltä! Yhdessä on mukavampi pohtia keinoja juuri sinun suuntasi löytymiseen.

YTYÄ loppuvuoteen toivottaen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

Huhuu, työpaikka! Missä olet?

"Kyllä töitä tekevälle löytyy!" Et liene välttynyt kuulemasta tätä lausahdusta? Monelle meistä se on syöpynyt muistissa samaan lokeroon suomen kielen sisä- ja ulkopaikallissijojen kanssa. Kyseinen toteamus saa työnhaun kuulostamaan hyvin simppeliltä. Kuitenkin meillä Pohjois-Karjalassa on työttömiä edelleen yli 71 000 (TEM Työllisyyskatsaus 09/2022) eli 11,8 % työvoimasta. Se on toki vähemmän kuin 30 vuoteen maakunnassamme, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että YTYÄ-hankekunnissakin on paljon ihmisiä, jotka tuskailevat sopivan työpaikan löytämisen kanssa.

Tiesitkö, että julkisesti ilmoitetut avoimet työpaikat kattavat vain pienen osan kaikista avoimista tehtävistä? Ne ovat se kuuluisa jäävuoren huippu. Niin sanotut piilotyöpaikat muodostavat sen suuren pinnanalaisen massan. Eikä niitä löydä TE-palvelujen sivuilta, Duunitorista tai Oikotieltä. Missä piilotyöpaikat sitten ovat ja miten niihin voi päästä käsiksi? Kannattaako niitä edes etsiä?

Piiloleikki, jossa etsijä ei edes oikein tiedä, mitä etsii, miten leikkialue rajautuu ja mitkä ovat leikin säännöt.

Sillä tavalla piilotyöpaikka sanana näyttäytyy useille. Onko siis mikään ihme, jos koko asia koetaan pelottavana ja vaikeana? Kyse on kuitenkin tästä: työnantajalla on tarve työntekijälle, mutta tästä tarpeesta ei ole ilmoitusta työpaikkasivustoilla tai sanomalehdessä. Tällaisesta työpaikasta voi sen sijaan saada tietoa sosiaalisesta mediasta, työnantajan palveluksessa työskenteleviltä henkilöiltä eli verkostojen kautta, suoraan työnantajalta kysymällä tai vaikkapa YTYÄ-hankkeen työhönvalmentajalta!

Riittääkö, että tietää, mitä kautta piilotyöpaikkoja voi löytää? No eihän se aivan riitä. Työnhakijan pitää myös tietää, mitä hän työnantajalle tarjoaa. Tässä on jälleen itsetuntemuksella valtava merkitys. Liikkeelle voi lähteä siitä, että miettii, mitä haluaisi työkseen tehdä ja mitä osaamista tarjoaa työnantajalle. On myös hyvä ajatus tutustua työnantajaan esimerkiksi nettisivujen kautta, jotta voi räätälöidä oman tarjouksensa juuri kyseiseen työpaikkaan. Sillä halusimme tai emme, työnhaku on oman osaamisen myymistä, ja kun tietää valmiiksi, mitä tuo mukanaan uuteen työpaikkaan, on huomattavasti helpompi lähestyä potentiaalisia työnantajia.

Joten enää on jäljellä vain se monelle vaikein osuus: varsinainen yhteydenottaminen työnantajaan tai tämän edustajaan. Ai että, me suomalaisethan olemme tunnettuja siitä, kuinka suuresti rakastamme jutella vieraiden ihmisten kanssa spontaanisti. Löytyy niitäkin, joille tämä ei tuota mitään vaikeuksia, mutta tiedän, että on paljon niitä, jotka ahdistuvat jo silkasta ajatuksesta. Mutta jospa voisin vähän auttaa. Mieti ensin, ketä lähestyt: tunnetko kyseisestä työpaikasta jo valmiiksi jonkun, johon voisit olla yhteydessä, tai löydätkö tiedon, kuka voisi olla mahdollinen tuleva esihenkilösi. Tai ehkä sait somen kautta tietää, että työnantaja etsii juuri sinunlaistasi tekijää, ja hän kertoi samalla, keneen olla yhteyksissä asiaan liittyen.

Voiko työnantajaan tai tämän edustajaan ottaa yhteyttä ja tarjota omaa työpanostaan, vaikka sitä ei ole pyydetty?

Usein tuntuu paljon helpommalta vastata työpaikkailmoitukseen. Silloinhan työnantaja on avoimesti kertonut etsivänsä työntekijää. Voit kuitenkin tehdä rohkeasti aloitteen ja ottaa itse yhteyttä. Ei pidä ajatella, että siinä olisi jotenkin vaivaksi. Parhaassa tapauksessa työnantaja on ehtinyt vasta huomata apukäsien tarpeen, ja olet ensimmäinen, joka tarjoutuu. Jos olet sopiva henkilö tehtävään ja sinut palkataan suoraan ilman raskasta rekrytointiprosessia, säästää työnantaja paljon sekä aikaa että rahaa. Rekrytointi kun ei ole pelkkää hakemusten vastaanottamista ja haastattelujen pitämistä, vaikka nekin jo itsessään vaativat resursseja. Pahimmassa tapauksessa taas olet vienyt hetken työnantajan edustajan aikaa, mutta he ovat saaneet kuitenkin niin sanotusti reserviin potentiaalisen työntekijän. Ehkä muutaman kuukauden päästä tekijälle onkin tarvetta! Mitä siis voit hävitä?

Voit olla työnantajaan yhteydessä puhelimitse, sähköpostitse, somen kautta tai käymällä paikan päällä. Vaihtoehtoja on monia, ja jokainen voi valita itselleen sopivan. Piilotyöpaikat ovat upea mahdollisuus: saatat olla ainoa työpaikan kyselijä, kun taas avointa työpaikkaa on ehkä hakenut lisäksesi 50 muuta hakijaa. Pienessä joukossa on helpompi erottua! Usein teet vaikutuksen ihan jo sillä, että otat oma-aloitteisesti yhteyttä.

Meillä YTYÄ-hankkeessa on loistavia työhönvalmentajia, jotka auttavat löytämään ja hakemaan piilotyöpaikkoja. Hyvä työkalu on esimerkiksi hissipuhe: hyvä hissipuhe auttaa oman osaamisen myynnissä, ja sitä voi hyödyntää niin puhelimessa, sähköpostissa kuin tavatessakin. Valmentaja voi auttaa oman hissipuheen hiomisessa. Lisäksi teemme hankkeessa yritysvierailuja, joiden seurauksena tietoomme tulee mm. työnantajien rekrytointitarpeita, joita ei välttämättä vielä ole markkinoitu missään. Työnantajat voivat myös itse olla suoraan meihin yhteydessä, jolloin voimme auttaa heitä löytämään sopivan työntekijän juuri heille. Miksi siis jäädä yksin leikkimään piilosta työpaikkojen tai työnhakijoiden kanssa, kun saatavilla on lämminhenkistä, osaavaa ja asiakaslähtöistä apua?

Lämpimästi tervetuloa meille hakemaan uutta YTYÄ!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

Riittävät(kö) digitaidot?

        Usealle meistä digitalisaatio tuo helpotusta arkeen. Laskut maksetaan sukkelasti pankin mobiilisovelluksella, ja kuvat sekä viestit kaverille lähetetään pikaisesti Whatsapp-sovelluksella. Digitaaliset verkkoympäristöt helpottavat myös työn etsintää ja hakemista. Paikalliset avoimet työpaikat löytyvät hetkessä ja hakeminen on tehty sähköisten lomakkeiden ansiosta helpoksi sekä nopeaksi. Vaikka digitalisaatio mahdollistaa, se voi myös rajoittaa.

Entä jos ei ole laitteita eikä taitoja hyödyntää digitalisaatiota? Voiko töitä ylipäätään etsiä tai hakea ilman riittävää osaamista? Onko digitaitojen kehittäminen vain omasta asenteesta kiinni? Nämä pohdinnat käynnistivät sosionomiopintojeni kehittämistyön elokuussa 2022 Liperin kunnan työllisyyspalveluissa, YTYÄ! – YhteisTYÖLLÄ tuloksiin -hankkeessa.

Tälläkin hetkellä Suomessa on arviolta miljoona ihmistä, jotka ovat digitaalisten palvelujen ulkopuolella tai tarvitsevat niissä erityistä tukea.¹ Tutkimusten mukaan digitaalinen eriarvoisuus voi pahimmillaan lisätä yhteiskunnallista epätasa-arvoa sekä työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytymisen uhkaa.²

Ihmisten välisissä mahdollisuuksissa, kyvyissä ja motivaatiossa käyttää ja hyödyntää digitaalisia sovelluksia, välineitä ja palveluja on todella suuria eroja.² Tämä näyttäytyi myös kehittämistyön aikana, sillä kohtasin paljon erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Lähtökohtia oli yhtä monta kuin oli kohtaamiani ihmisiä. Osalla ei ole digilaitteita, eivätkä niitä halua omistaa tai edes käyttää. Osalla on digilaitteet ja käyttävät niitä, mutta eivät välttämättä osaa käyttää tiettyä arjessa tarvittavaa sähköistä palvelua. Lisäksi osalla ei ole digilaitteita ja ovat siksi tahtomattaan digitaalisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Digituen merkitys

      Digitalisaation jatkuva kehittyminen vaatii myös jatkuvaa kehitystä digituen tarjonnan näkökulmasta. Digitukea niin kansalaisille kuin yrityksille tarjoavat kunnat, julkishallinnon toimijat, järjestöt, erilaiset hankkeet ja yritykset.³ Käytännössä digituki voi olla digitaalisen viranomaisasioinnin, palvelun sekä älylaitteen käytön tukea, joka voi toteutua etä- tai lähitukena tai koulutuksina.⁴ Esimerkkinä Liperin kunnan tarjoamaa digitukea voi saada muun muassa kirjastoista, kunnan palvelupisteeltä sekä nuoriso- ja työllisyyspalveluilta.

Kehittämistyön tavoitteeksi muodostui kehittää työnhakijoille suunnattua digitukea, sillä heikkojen digitaitojen oli koettu vaikeuttavan työnhakemista sekä siten myös työllistymistä. Vaikka digituen tarve oli selkeä, niin tuen tarjoamisen mahdollisuudet eivät kuitenkaan olleet.

Työnhaun näkökulmasta tarkastellen digitaalisuus voi lisätä työllistymismahdollisuuksia, sillä se voi mahdollistaa työnantajan ja työnhakijan kohtaamisen.⁵ Esimerkiksi erilaisissa digitaalisissa työnhakupalveluissa, kuten Työmarkkinatorilla, molemmat osapuolet voivat löytää ja tulla löydetyksi. Digitaidot eivät ole tarpeelliset pelkästään työnhaun näkökulmasta, vaan niitä tarvitaan nykypäivänä myös yleisesti koulutuksissa ja työelämässä.¹

Digitaitoja, kuten taitoja elämässä yleensäkin, on valtava määrä. Onneksi kaikkia taitoja ei tarvitse oppia eikä osata, mutta riittävän hyvät digitaidot voivat auttaa myös käytännön arjessa esimerkiksi säästämään rahaa ja aikaa. Riittävien digitaitojen määritellyssä hyvänä apuna voivat toimia erilaiset testit tai kartoitusvälineet.⁶ Itselleen voi valita esimerkiksi sopivan osaamistason, jonka avulla voi hahmottaa, mitä jo osaa sekä mitä haluaa ja mahdollisesti tarvitsee opetella. Taitojen määrittely vaiheessa myös digituen tarve voi nousta esille.

Yhteistyöllä tuloksiin

Tämä kuvaa mielestäni myös kehittämistyön kokonaisuutta. Asiakkaiden ja työllisyyspalveluiden työntekijöiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi koin kehittämistyön aikana tärkeäksi yhteistyön myös SoTyDigi-hankkeen kanssa. Eri tahojen kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta esille nousi eri näkökulmia, kokemuksia ja ajatuksia, joita yhdistellen syntyi myös kehittämistyön konkreettiset tulokset: asiakastyöhön soveltuva työväline työnhaussa tarvittavien digitaitojen kartoittamiseen sekä palvelukonsepti yksilöllisestä digivalmennuksesta.

Kehittämistyön prosessi kokonaisuudessaan laittoi pohtimaan, onko nyt tarjolla oleva digituki riittävää. Voisiko digituen kehittäminen toimia osaltaan ratkaisuna yhteiskunnan haasteisiin myös työllisyydenhoidon näkökulmasta? Kaikki eivät voi valita, ovatko he osallisina digitaalisessa yhteiskunnassa vai eivät, mutta uskon, että me, joilla digitaitoja ja tahtoa on, voimme yhteistyötä tehden vaikuttaa osaltaan digiosallisuuden edistämiseen. Digitalisaation kehittyminen ei ole kuitenkaan näyttämässä hidastumisen merkkejä, joten yhteistyössä tehtävää digituen kehittämistyötä jatketaan edelleen.

Jos sinä esimerkiksi pohdit omien digitaitojesi riittävyyttä, niin älä pohdi yksin – tukea on saatavilla. Digitaitoja voi ja kannattaa kehittää, sillä parhaimmillaan digitaalisuus voi nimittäin toimia positiivisten asioiden mahdollistajana ja luoda ytyä muun muassa työnhakuun!

Sanna Härkönen
Digi-innostuja
Karelia AMK:sta valmistunut sosionomi
YTYÄ! -hankkeen työhönvalmentaja

Lähteet:

¹ Lehtovaara, H. & Namrood, T. 2021. Koronapandemia ja digiloikan opit. Maahan muuttaneiden naisten työllistämishanke edisti digitaitoja Helsingissä. Aikuiskasvatus, 41(3), 258-262. https://doi.org/10.33336/aik.111583. 11.10.2022
² Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Työterveyslaitos. Tietoa työstä. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143939/TTL-978-952-261-997-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 14.10.2022
³ Kuusisto, O., Merisalo, M., Kääriäinen, J., Hänninen, R., Karhinen, J., Korpelva, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Taipale, S. & Wilska, T-A. 2022. Digiosallisuus Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163789/VNTEAS_2022_10.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 14.10.2022
⁴ Valtioneuvosto. 2022. Työttömyyden kasvot – OECD:n tutkimusraportti tarkastelee suomalaista työttömyyttä ihmiskeskeisestä näkökulmasta. https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/tyottomyyden-kasvot-oecd-n-tutkimusraportti-tarkastelee-suomalaista-tyottomyytta-ihmiskeskeisesta-nakokulmasta-. 13.10.2022
⁵ Työ- ja elinkeinoministeriö. 2021. TE-palvelut. Digitaidot työnhaussa ja työelämässä. https://toimistot.te-palvelut.fi/-/digitaidot-työnhaussa-ja-työelämässä. 9.10.2022
⁶ Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry. Digitaitotasot. https://tieke.fi/digitaitotasot/. 13.10.2022

Työkavereilla on merkitystä

 

Törmäsin artikkeliin, jossa sanottiin työn merkityksistä suomalaisille ehdottomasti tärkeimmän olevan raha.
Se on epäilemättä toimeentulon kannalta tärkeä asia itse kullekin, mutta viime aikoina olen kovasti pohtinut ihmisten välistä vuorovaikutusta työpaikoilla.
Mikäli työyhteisö tarjoaa positiivia ihmissuhteita, tuntuu työ merkitykselliseltä. Eikö totta?

Ihminen tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Hyvä ystävä kulkee rinnalla hyvinä ja huonoina päivinä. Hän jaksaa kuunnella murheitamme, sietää virheitämme ja antaa anteeksi kun mokaamme.
Kun ihmisellä on ystäviä, hän ei jää yksin ongelmiensa kanssa. Huolien jakaminen, kuulluksi tuleminen, ystävien neuvot ja konkreettinen apu keventävät henkistä taakkaa vaikeissa elämäntilanteissa ja auttavat toipumaan kriiseistä ja sairauksista.

Hyvien ihmissuhteiden merkitys korostuu nykypäivän työelämässä, jossa jatkuvat muutokset, tiukat tulostavoitteet ja epävarmuus työpaikan säilymisestä synnyttävät kovia henkisiä paineita.
Koska vietämme työpaikalla suuren osan ajastamme, on selvää, että myös työpaikan ihmissuhteet vaikuttavat mielialaamme.
Jos oikein hyvin käy, työpaikalta voi myös löytää hyvän ystävän, joka seuraa mukanasi elämän eri käänteissä vaikka tiet työn puolesta erkanesisivatkin.
Olen itse niin onnekkaassa asemassa, että olen löytänyt elämääni työyhteisöjen kautta tällaisia ystäviä useamman. Kiitos teille siitä ❤

Arvostan suuresti työssäni sitä, että työtoverit sekä yhteistyökumppanit kyselevät aina aika ajoin kuulumisia ja ovat valmiita tarjoamaan apuaan tiukan työrupeaman keskellä. 
On hienoa huomata, että puhelu kollegalle maakunnan toiselle laidalle, antaa itselle uusia ajatuksia/eväitä jatkaa sillä hetkellä haasteelliselta tuntuvaa tehtävää.
Tai, että lounas työtoverin kanssa piristää kummasti, kun voi vaikka nauraa hulvattomasti maha kippurassa hassuille jutuille ja ottaa siten ”etäisyyttä” sen hetkiseen työtehtävään.
Entäs se tunne, kun pystyt olemaan kollegalle luottamuksen arvoinen ja tukemaan häntä vaikkapa elämänkriisin kohdatessa?

YTYÄ!-hankkeessa työskennellessäni on suorastaan mahtavaa se, että olen saanut tutustua huippuihin tyyppeihin laaja-alaisesti maakunnassa ja että meillä on hyvä tiimi työskentelemässä moniammatillisesti meidän työnhakijoiden parhaaksi.
Yhteistyössä on voimaa ja sillä päästään tuloksiin!
Erityiskiitokset YTYÄ!-työhönvalmentajille työstänne hankkeen eteen👍

Pitäkäämme siis huolta itsestämme ja toisistamme!

Minna Ikonen
Hankekoordinaattori
YhteisTYÖLLÄ tuloksiin -hanke

 

Yhdistysvierailu: Kontiolahden työttömät ry

Saavumme Kontiotuvalle lämpimien tervehdysten saattelemana keskustelemaan yhdistyksen toiminnasta. Meidät vastaanottavat yhdistyksen sihteeri Kati Suomalainen sekä Kontiotuvan yhteisökoordinaattori Mirja Mölsä.

Käymme läpi yhdistyksen toimintaa, joka on varsin moninaista. Yhdistyksen toiminta käsittää Kontiotuvan, Töpinän torin sekä monenlaista toimintaa useassa eri paikassa. Yhteistyössä muiden toimijoiden (yhdistykset, kunta ym.) kanssa yhdistys on järjestänyt erilaisia tapahtumia, retkiä, pelejä – mitä milloinkin keksitään! Yhdistys on huomioinut toiminnassaan myös viimeaikaiset tapahtumat maailmalla ja ollut mukana järjestämässä avun koordinointitapahtumaa ukrainalaisille sotapakolaisille.

Kontiotupa on matalan kynnyksen kohtaamispaikka eri ikäryhmille.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikalle on todella ollut tilausta, sillä hankkeen tavoite 100 yksittäistä kävijää vuodessa ylitettiin reilusti jo ensimmäisen viiden kuukauden aikana (160). Kontiotupa on avoinna arkipäivisin 9–14.30 ja kuka tahansa on tervetullut vaikkapa lukemaan päivän lehdet, juomaan kahvia, katsomaan televisiota tai muuten vain keskustelemaan. Tuvalla järjestetään myös erilaisia ryhmiä, joiden sisältöön voi esittää toiveita tai vaikkapa tarjoutua vapaaehtoiseksi vetäjäksi! Ryhmien järjestämisen on tarjolla hyvät ryhmätilat, erilaisia pelejä ja mm. kangaspuut. Kontiotuvalla on myös veloituksetta varattavia kokoustiloja yhdistysten käyttöön.

Kierrätyskeskus Töpinän tori sijaitsee Kontiolahden kirkonkylällä Keskuskadulla.

Se ottaa vastaan tavaroita lahjoituksena ja tarjoaa oivan mahdollisuuden tukea kestävää kehitystä. Siistit ja käyttökelpoiset aikuisten ja lasten vaatteet, astiat, liinavaatteet, laitteet, kirjat, elokuvat ym. ovat tervetulleita. Huonekaluja Töpinälle ei valitettavasti pienten tilojen vuoksi mahdu. Töpinän tori on avoinna ma-to klo 10–18 ja pe klo 10-14.

Yhdistys on kokenut yhteistyön kunnan kanssa toimivaksi. Erilaisten tapahtumien järjestämiseen toivotaan kuitenkin vielä tiiviimpää yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa ja mielellään uusia toimijoita mukaan. Vapaaehtoiset ryhmien tai tapahtumien järjestäjät ovat myös tervetulleita. Töpinän torille ja siihen liittyviin toimintoihin kaivataan lisää työntekijöitä. Yhdistykseen on mahdollisuus työllistyä, mikäli käytettävissä on 100 % palkkatuki. Yhdistys tarjoaa mainion mahdollisuuden saada mm. kaupallisen alan kokemusta. Yhdistyksellä onkin mukavia muistoja työllistämisestä, kun eräässäkin tapauksessa työntekijä eteni työkokeilun kautta palkkatukityöhön ja siitä avoimille markkinoille työelämään. Vapaaehtoistyötä tekevät ovat myös kultaa kalliimpia ja tarjoavat toisaalta erilaisia mahdollisuuksia tekijälleen. Oletko aina haaveillut elokuvaohjaajan urasta? Entäpä jos tarjoutuisitkin ensin ideoimaan ja ohjaamaan jonkin pienemmän näytelmän vaikkapa Kontiotuvan puitteissa!

Yhdistyksen toimintaan voi tulla mukaan vapaaehtoisena, jäsenenä tai kannatusjäsenenä. Tiistaisin ja torstaisin yhdistys järjestää ruokajakelua, jota yhdistyksen jäsenmaksun maksaneet jäsenet voivat hyödyntää.
Lisätietoja yhdistyksen toiminnasta ja jäsenyydestä voi lukea yhdistyksen kotisivuilta.

Kirjoitus: Mika & Minna, YTYÄ! -työhönvalmentajat Kontiolahdelta

Töpinän tori sijaitsee Kontiolahdella osoitteessa Keskuskatu 21.

KTRY:n sihteeri Kati Suomalainen Kontiotuvalla kangaspuiden äärellä.

 

Lisätietoja
https://kontiotupa.fi/
FB: https://www.facebook.com/kontiotupa

https://kontiolahdentyottomat.fi/
FB: https://www.facebook.com/Topinantori/

Oppia ikä kaikki!

Liperiläinen Pekka Pietarinen alkoi nelikymppisenä miettiä, mitä työltään ja tulevaisuudeltaan haluaa. Vastuu työtehtävissä oli lisääntynyt vuosi vuodelta, mutta koulutus puuttui. Oli muutoksen aika. Lue Pekan tarina ja kokemus työhönvalmennuksesta.

Koulutus jäi puuttumaan, kun työt veivät mennessään

Olen tehnyt aina töitä. Urheiluharrastusteni kautta päädyin aikanaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tehtäviin kunnalle. Siitä erilaisten sattumien ja mutkien kautta rakennusalalle, jolla on vierähtänyt pian liki kaksikymmentä vuotta. Koulutus jäi puuttumaan, kun työt veivät mennessään.

Muutama vuosi sitten alkoi tuntua, etten ollut täysin tyytyväinen työhöni. Mietin, olinko tehnyt elämässäni itse valintoja ollenkaan vai lähinnä ajautunut tilanteesta toiseen. Kaipasin muutosta. Niin otin yhteyttä TE-toimistoon, josta minut ohjattiin Ylämyllyn Duunitalolle työhönvalmennukseen. Sitä kautta asiat lähtivät uuteen alkuun.

Ajatusteni taustalla oli aiheettomia pelkoja

Ihan ensimmäiseksi aloitin käynnit ammatinvalintapsykologilla. Sen rinnalla minut ohjattiin Joensuun seudun erilaiset oppijat Jose ry:n palveluihin. Tämä siksi, että nuoruudesta oli jäänyt tunne siitä, että oppiminen olisi minulle vaikeaa. Lukiseulassa ja muissa testeissä ei kuitenkaan löytynyt mitään poikkeavaa.

Ymmärsin, että ajatukseni olivat vanhoista kokemuksista kumpuavia aiheettomia pelkoja.

Taustalla vaikutti sekin, ettei kouluaikanani vielä käytetty tietokoneita. Josen kautta saamani IT-opetus madalsi osaltaan opiskelukynnystä.

Prosessi johti siihen, että aloitin tänä keväänä Riverialla tuotannon esimiestyön erikoisammattitutkinnon opinnot. Luutuneet käsitykseni luokkaopiskelusta 16-vuotiaiden kaverina osoittautuivat vääriksi. Opiskella voi monin tavoin. Tuskin olisin kymmenen vuotta sitten itsekään uskonut, että opiskelen tänä päivänä etänä kotoa käsin työlainsäädäntöä tietokoneella ja paljon muuta.

Asioita on hyvä pohtia yhdessä

Minun kohdallani Ytyä-hankkeesta saatu työhönvalmennus laajensi näkökulmia ja avasi uusia ovia mahdollisuuksiin, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin tietoinen. Ihmisenä olen ehkä sellainen, etten ole ensimmäisten joukossa menossa uutta kohti. Suhtaudun kuitenkin asioihin avoimesti. Otan vastaan, kuuntelen ja katselen. Oli myös tärkeää, että sain poissuljettua ajatuksistani asioita, jotka olivat aiheuttaneet turhia pelkoja.

Nyt olen nelikymppinen opiskelija ja katson positiivisesti tulevaisuuteen. Menen edelleen asia ja askel kerrallaan eteenpäin. Uskon, että koulutus avaa minulle jatkossa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Jos mietit yhtään samoja asioita kuin minä, kannustan hakemaan ja ottamaan apua vastaan.

Valmiita vastauksia työhönvalmennus ei anna, mutta on hyvä pohdiskella asioita yhdessä toisten kanssa ja saada uutta ajantasaista tietoa. Sitä kautta löysin itsestäni rohkeutta kaipaamaani muutokseen. Kiitokset kanssakulkijoille.

Pekka Pietarisen kertoman perusteella kirjoittanut Matleena Pekkanen

Mikä auttaa työllistymisessä? Mikä estää?

Huhtikuisena tiistai-iltapäivänä me Ytyän työhönvalmentajat jalkauduimme hankekuntiemme Kontiolahden, Liperin, Outokummun ja Polvijärven kauppoihin kohtaamaan ihmisiä. Keskustelimme mm. työnhausta, työttömyydestä ja työmarkkinoista. Ja hyviä kohtaamisia meillä olikin: saimme niistä tärkeää tietoa ja uusia ideoita – kiitokset kaikille.

Keskusteluissa työnhaun tärkeimmäksi keinoksi nousi oma asenne ja aktiivisuus.

Moni kertoi saaneensa työpaikan omien verkostojen kautta omalla yhteydenotolla:

- Aktiivisuus on a ja o. Pitää etsiä ja kysellä kavereilta, huhuilla tuttaville ja kumminkaimolle. Työnantajat arvostavat aktiivista ihmistä. Pitää näyttää, että haluaa töihin.

Toisena merkittävänä asiana esiin nousi kyky ajatella työnhakua ja työllistymistä pitkäjänteisesti ja avarakatseisesti:

- Pitää nähdä pitemmälle, ymmärtää, että pienikin työpätkä vie eteenpäin. Viikon sijaisuus pitää ottaa vastaan, se kantaa sitten eteenpäin. Ylipäätään kaikki työ pitää nähdä arvokkaana. Ihminen putoaa helposti kelkasta, jos jää kotiin.

Aina tilanteisiin ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Keskusteluissa koettiin ymmärrystä työttömiä kohtaan ja nähtiin työmarkkinoiden muuttuneen vanhoista ajoista, jolloin työpaikan sai kävelemällä konttorin ovesta sisään.

Työnhaun esteiksi mainittiin mm. terveydentila, matala koulutus, kalliit ja pitkät työmatkat, digitaitojen ja -laitteiden puute, tukijärjestelmien byrokratia, työnantajien liian suuret vaatimukset sekä ikäsyrjintä. Näihin toivottiin ratkaisuja valtiovallalta.

- Isoilla voittoa tahkoavilla yrityksillä voisi olla jonkinlainen yhteiskuntavastuu. Velvollisuus työllistää monenlaisia ihmisiä esimerkiksi osatyökykyisiä ja iäkkäitä.

Kohtaanto-ongelma mietitytti sekin:

- Onko todella niin, että meidän työttömistä ei voida kouluttaa tekijöitä paikkoihin, joissa puute työvoimasta?

- Jos hoitoalalle ei saada tekijöitä, jotain siellä on pahasti vialla.

Esiin nousi myös yhteiskunnan polarisoituminen ja kiristyneet asenteet työttömiä kohtaan:

- Työttömistä puhutaan välillä tosi rumasti, jopa sellaista vihapuhetta, että on laiska ja elätti ja muuta vastaavaa.

- Työttömiä auttaisi, jos ei tarvitsisi tuntea omasta tilanteesta syyllisyyttä ja häpeää.

Työhönvalmentajina pidämme tätä äärimmäisen tärkeänä viestinä. Sanat rakentavat todellisuutta.

Työttömyydelle ei saa antaa sellaisia merkityksiä, jotka heikentävät ihmisen työllistymismahdollisuuksia jatkossa.

Entä toiveet ja uudet ideat? Perinteistä mestari-kisälli -mallia kaipasi usea keskustelija. Koulutuksen ja työelämän nähtiin etääntyneen toisistaan.

- Koulutuksiin lisää harjoitteluja ja työelämään tutustumisia ja vuoropuhelua ylipäätään.

Villejäkin ideoita heitettiin ilmaan:

- Tarvitaan kyliä kiertävä IT-bussi, jossa saa tietoa työpaikoista, voi tehdä hakemuksia ja hoitaa digiasioita ohjaajan kanssa.

Kyydit puhuttivat ylipäätään. Kyliltä kaivattiin asiointiliikennettä taajamiin. Bussi voisi olla samalla vaikka yhteispalvelupiste. Rahakin nähtiin ratkaisuksi:

- Ihmiselle voisi maksaa kunnollisen työllistymisbonuksen, niin ei sitten heti tulisi ongelmia tukien loppumisen kanssa tai voisi vaikka muuttaa työn perässä.

Nykyiset palvelut saivat kritiikkiä:

- Työnhakija tarvitsee apua, ei pelkkiä puhelinsoittoja, että joko olet työllistynyt. Ihan konkreettista tietoa haettavista paikoista ja tehtävistä ja ylipäätään tukea siihen työllistymiseen. Sellaisia positiivisia keinoja ja henkistäkin tukea, ei kyttäämistä. Työnhaku on tosi rankkaa, kun tulee torjutuksi ja taas pitää vaan kerätä itsensä.

Kritiikkiin on varmasti osaltaan aihetta, mutta yksilöllistä tukeakin on tarjolla. Sitä saa muun muassa meiltä YTYÄ-valmentajilta. Tule tutustumaan tai vinkkaa kaverille!

Yhteistyöterveisin, Team YTYÄ!

”Rohkeat päätökset syntyvät sydäntään kuuntelemalla”

Uraohjaus avasi omaan osaamisen uusia näkökulmia

Jo pienenä tyttönä tiesin, että haluan isona hoitajaksi. Halusin hoitajaksi niin paljon, ettei minulla koskaan ollut toista vaihtoehtoa. Vuonna 2005 valmistuinkin lähihoitajaksi ja 2009 sairaanhoitajaksi. Tein lähihoitajan työtä koko ajan opiskellessani ammattikorkeakoulussa. Valmistuttuani en ole ollut päivääkään työttömänä. Rakastin työtäni ja tein sitä sydämelläni. Viimeiset kuusi vuotta tein esimiestyötä. Aloitin myös yamk-opinnot, mutta koronatilanteen vuoksi minulle ei jäänyt työstäni aikaa eikä intoa opiskeluun.

Jossain vaiheessa aloin miettiä, haluanko työskennellä hoivan alalla loppuelämäni. Ala oli muuttunut ja intoni työtä kohtaan muuttui. Halusin enemmän. Halusin kokea jotain ihan uutta. Samaan aikaan kipuilin elämässäni monia asioita yhtä aikaa. Suurimpana kuitenkin sitä, mikä minusta tulee isona. Kun kuulin ystävältäni, että kunnan työllisyyspalvelut tarjoavat uraohjausta, otin yhteyttä kotikuntani Liperin työllisyyspalveluihin.

Niin alkoi yhteistyöni YTYÄ! -hankkeen työhönvalmentajan kanssa unelmieni saavuttamiseksi. Käynneillä koin suuria tunteita, välillä nauroin, toisinaan itkin. Valmentaja auttoi minua näkemään itsessäni sellaisia piirteitä, asioita ja osaamista, joita en itse nähnyt. Koin olevani ”vain” sairaanhoitaja, yksikön johtaja, joka ei osaa muuta kuin hoiva- ja esimiestyötä.

Valmennuksessa oivalsin, että olin oppinut työssäni ja harrastuksissani valtavasti asioita, jotka vain piti osata löytää tietoiseen käyttöön. Näkyväksi tuli mm. asiakaspalvelu- ja kohtaamistaitoni, ongelmanratkaisukykyni ja haastavissa tilanteissa toiminen, tiedon etsimistaidot, sosiaaliset taidot, multitaskaus sekä kykyni motivoida ja kannustaa ihmisiä.

Kun Outokummun työllisyyspalveluihin YTYÄ! -hankkeeseen avautui työhönvalmentajan paikka, innostuin asiasta heti. Pääsisin käyttämään ja kehittämään osaamistani uusissa tehtävissä. Tuonne minä haen!

Ja nyt olen tässä: työhönvalmentajana YTYÄssä. Olen sitä mieltä, että rohkeat päätökset syntyvät sydäntään kuuntelemalla. Prosessissa kannattaa myös hyödyntää olemassa olevia palveluja: suosittelen alanvaihtoa pohtiville lämpimästi työhönvalmennusta/uraohjausta. Asioita on hyvä työstää, reflektoida ja viedä eteenpäin toisen ihmisen kanssa.

Työhönvalmennus oli kohdallani hyvin yksilöllistä. Prosessissa kuljettiin minun toiveitani kohti, ei valmiin paletin mukaisesti. Yksilöllisyyden tärkeys jätti jälkensä. Osaan arvostaa ja nostaa sitä esille nyt omassa työssäni omien asiakkaideni kohdalla.

Omalla kohdallani prosessoin ammatinvaihtoajatuksia ainakin vuoden; valmennus puolestaan kesti noin viisi kuukautta. Helppoa ei aina ollut, mutta olen tyytyväinen, että uskalsin irrottautua vanhasta ja lähteä kohti uutta. Ajattelen, että polkuja löytyy, kun niille antaa aikaa ja mahdollisuuden.

Minna Määttänen