YTYÄ -blogi, marraskuu 2023

Haikeat hyvästit – lämpimät kiitokset ❤

Työhönvalmennus on merkityksellistä

YTYÄ! -YhteisTYÖLLÄ tuloksiin -hankkeessa on työskennelty pian neljä vuotta työllisyyden edistämiseksi
Liperissä, Outokummussa, Polvijärvellä ja Kontiolahdella. Nyt hanke on päättymässä ja meidän
työntekijöiden mieli on haikea.

Haikeus on kuitenkin hyvä tunne. Se tarkoittaa, että yhdessä on tehty tärkeitä asioita ja nautittu
tekemisestä. Ja viime kädessä loppu on uusi alku, vaikka sen ymmärtäminen, joskus hyväksyminenkin,
voi olla vaikeaa. Lopuista syntyy uutta.

Neljä hankevuotta kuulostaa ikuisuudelta. Samalla kaikki tuntuu tapahtuneen yhdessä hujauksessa. Mutta
hujaukseen on mahtunut paljon ja monenlaista: asiakas- ja verkostotyötä, infoja, tapahtumia, hankintoja,
kehittämistä, pilotointia, raportointia, toimintaryhmiä. Tätä kaikkea neljässä kunnassa ja laajassa yhteistyössä.

Asiakkaat – teitä on ollut kaikkiaan tähän mennessä 943 henkilöä. Te olette olleet työmme suola
ja eteenpäin potkiva voima. Työtä on tehty teidän kanssa ja teille. Kohtaamiset ja yhteinen matkan teko ovat
opettaneet puolin ja toisin. Kiitos teille jokaiselle.

Valmentajina olemme kokeneet, että työmme on ollut merkityksellistä ja monipuolista. Olemme saaneet
tehdä töitä ajan kanssa asiakaslähtöisesti. Ihmisenä ihmiselle. Tämän päivän maailmassa, jossa monet
palvelut ovat tukossa, olemme tunteneet tästä kiitollisuutta. Ja olemme ihan super iloisia ja ylpeitä siitä,
että asiakkaistamme 64 % on työllistynyt tai aloittanut koulutuksen! (tilanne 18.11.23)

Tämä ja saamamme asiakaspalautteet osoittavat sen, että työhönvalmennus on merkityksellistä
ja tuloksellista. Pitkästäkin työttömyydestä löytyy reittejä työelämään, kun työhakija saa yksilöllistä tukea ja räätälöityjä palveluja.

Toivottavasti tämä ymmärretään murroksessa olevalla työllisyyskentällä. Toivottavasti kunnat jatkossakin
satsaavat valmennustyöhön. TE-toimiston ja työllisyyden kuntakokeilujen asiantuntijat hukkuvat jo nyt töihin.
Heidän resurssinsa eivät riitä valmennukselliseen työhön.

Toinen lämmin ja suuri kiitoksemme menee yhteistyökumppaneillemme: työnantajille ja palveluverkostolle.
Yhteistyö on kaiken lähtökohta ja onnistumisten avain. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kuten sanottu: olo on haikea. Mutta onnellinen. Haikeus on osa onnea. Nyt ei ole enempää sanoja. Kiitos ja näkemiin ❤

”Suurin kiitos valmentajalle on tunne siitä, että asiakas alkaa luottamaan. Paitsi minuun tukena
matkallansa, niin ennen kaikkea itseensä. Ja se, että unelmat alkavat selkiytyä ja mahdollisuuksia häämöttää näköpiirissä.”

Ytyä-tiimin ajatuksia kokosi Matleena

YTYÄ -blogi, lokakuu 2023

Keskusteluja asiakkaiden kanssa, osa 2: Avoin kirje työministerille

Hyvä työministeri Satonen,

terveisiä Pohjois-Karjalasta YTYÄ – Yhteistyöllä tuloksiin työllisyyshankkeen asiakkailta. Onnittelemme sinua uudesta työstäsi; haluamme myös muistuttaa sinua muutamasta asiasta.

1.Työttömyys ei ole ihmisen oma valinta, vika, eikä etenkään ominaisuus. Työttömyys on tavallinen arkinen tilanne, joka voi tulla kenen tahansa kohdalle.
2. Työkyky ei ole tahdon asia. Työkyky vaihtelee eri elämänvaiheissa: kenen tahansa työkyky voi alentua ja muuttua väliaikaisesti tai pysyvästi.
3. Osa-aikatyö ei ole aina oma valinta. Työministerinä olet varmasti tietoinen siitä, että esimerkiksi kaupanalalla moni tekee vastentahtoisesti osa-aikatyötä. Erilaisia silppu-, pätkä-, sijais- ja kevytyrittäjyystöitä tehdään myös kokoaikatyön puuttuessa vastoin omaa tahtoa. Tutkimusten mukaan työssäkäyvien köyhyys on lisääntynyt. Mikä avuksi kun työ ei elätä?
4. Osatyökykyinen ei työllisty tukia leikkaamalla. Osatyökykyisillä on työhaluja, mutta työnantajilla ei ole palkkaushaluja. Kokemustemme mukaan työnantajilla ei ole kiinnostusta räätälöidä työtehtäviä työntekijälle sopivaksi.
5. Työttömiin kohdistuu ennakkoluuloja, jopa vihapuhetta ja syrjintää. Useimmiten äänessä ovat he, joilla ei ole kokemusta työttömyydestä. Toivomme, että kuulisitte työttömien omaa ääntä ja hyödyntäisitte kokemustietoamme päätöksenteossa.
6. Työelämän murros on valtavaa ja jatkuvaa. Tarvitsemme lisää kouluttautumismahdollisuuksia, emme kouluttautumisväylien ja tukimahdollisuuksien vähentämistä.
7. Alueelliset erot ovat suuria ja vaikuttavat työllistymismahdollisuuksiin. Pohjois-Karjalan työllisyystilanne on jatkuvasti maamme heikoimpia ja köyhyysaste muuta maata korkeampi. Työllistymistä haittaa myös pitkät välimatkat ja huono julkinen liikenne.
8. Edelliseen liittyen: työttömänkin on syötävä ja maksettava laskunsa. Työttömiin ja työttömiin lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset huolettavat. Ja kun samaa aikaan leikkaatte sosiaaliturvaa, ahdinkomme syvenee entisestään.
9. Tämäkin liittyy edelliseen: pelko ja huoli toimeentulosta lamauttaa, horjuttaa tulevaisuudenuskoa ja heikentää entisestään työllistymismahdollisuuksia.
10. Summa summarum. Työttömyys on vaikea elämäntilanne kenelle tahansa. Jo uhka työttömyydestä aiheuttaa stressiä. Työttömyys, ja erityisesti pitkittynyt työttömyys, on äärimmäisen kuormittavaa. Ei ole reilua leikata meiltä, joilla on jo ennestään vähän!

Ministeri Satonen, toivomme hankalaan elämäntilanteeseemme tukea, emme keppiä.

Tekstin koostivat asiakkaiden kanssa käydyistä keskusteluista Ytyä-Liperin työhönvalmentajat Matleena ja Mirja

Huomaa ja helli hyvää

Teimme hiljattain työtiimin kesken PCV:t. Tunnetko lyhenteen? Se on tuttu ainakin monille Suomen koululaisille. Kyseessä on positiivinen CV, jonka taustalla on positiivisen psykologian lähtökohdat, jossa haasteiden ja heikkouksien sijaan keskitytään vahvuuksiin, ja löydetään sitä kautta elämään hyvää mieltä ja onnellisuutta.

PCV on koulumaailmassa numeraalisen todistuksen rinnalla toimiva väline, jonka avulla lapsi ja nuori oppii tunnistamaan vahvuuksiaan. Toisin sanoen PCV:hen kerätään sellaiset tiedot ja taidot, joita ei todistuksessa näy. PCV:tä on kehitetty tiimityönä Espoon kouluissa. Positiivinen CV - hanke valittiin 2017 Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran Ratkaisu100 -haastekilpailun voittajaksi.

Työtiimissä emme tietoisesti ajatelleet tekevämme positiivisia ansioluetteloita. Mutta lukiessamme tuotoksia, joihin sanoitimme toistemme hyviä puolia, osaamista ja vahvuuksia, hoksasimme: näitä asioita voimme hyödyntää CV:eissä ja mahdollisissa työhakemuksissa. Toiset näkevät ja osaavat sanoittaa osaamistasi toisin kuin itse. Ja osaaminen on paljon muutakin kuin koulutuksissa ja työelämässä opittuja asioita. Toki sen työllisyyskentän toimijoina tiedämme, mutta aika ajoin on hyvä muistuttaa itseä siitä, että oppimista kertyy työn lisäksi kotona ja harrastuksissa. Ja ihan koko ajan.

Positiivisuuden voima ei ole sinänsä uusi asia. Jo antiikin filosofit ymmärsivät tämän viisauden. Myönteisen ajattelutavan ylläpitäminen on kuitenkin ihmiselle iso haaste. Aivoissamme vallitsee evoluution aikaansaama negatiivinen vinoutuma. Mielemme tarttuu hyvän sijaan helpommin ikäviin asioihin. Siksi hyvää tulee tietoisesti etsiä ja sanoittaa. Tähän on olemassa ihan ohjeellinen suhde: yhtä negatiivista asiaa vastustamaan tarvitaan vähintään kolme hyvää tapahtumaa. Ja faktaa on sekin, että mitä enemmän kiinnitämme huomiota negatiivisiin asioihin, sitä enemmän vahvistamme aivojemme negatiivisia hermoyhteyksiä ja lopputuloksena näemme ympärillämme synkkyyttä.

”Paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä”, kirjoittavat Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen kirjassaan Huomaa hyvä. Hyvän helliminen perustuu hyvekieleen. Toisin sanoen annetaan toisillemme ja itsellemme positiivista palautetta. Meillä jokaisella on paljon osaamista ja hyviä puolia; niitä tulee vaalia. Palaute on myös oiva itsetutkistelun väline.

Lisäksi kannattaa vahtia omia ajatuksia ja helliä niissä hyvää. Minulle tärkeä kirja, Jill Bolt Taylorin Elämäni oivallus, sen opettaa: sisäinen rauha on ajatuksen päässä.

Tutustu koulumaailman positiiviseen CV:hen Peda-netissä

https://peda.net/oppimateriaalit/peda.net/positive/positiivinencv/positiivinencvpohja#top

Matleena Pekkanen

Ytyä Liperin työhönvalmentaja

YTYÄ -blogi, elokuu 2023, osa 1

Kyllä se työelämä opettaa!

Käsi ylös kaikki ne, jotka ovat aina tienneet, mitä työtä haluavat tehdä ja myös poikkeuksetta saaneet sitä työtä tehdä? Veikkaanpa, että aika harva pystyy nostamaan tässä käden ylös. Yleensä työpolkumme tekee ainakin jokusen mutkan, joskus pitää palata omia jälkiä takaisin hyvän matkaa ja toisinaan lähteä ihan alusta uudelle vieraalle polulle. Mutta kaikki käännökset, jokainen askel polulla, voi opettaa meille jotain. Tässä parhaita poimintoja YTYÄ-hankkeen työntekijöiden työpolkujen opeista!

  ”Palaute on tärkeää työssä jaksamisen kannalta.” Palaute tuntuu hyvältä, luo uskoa omaan tekemiseen ja auttaa jaksamaan. Eikä pelkästään palautteen saamisella ole positiivisia               vaikutuksia, vaan myös palautteen antamisella. Itsellekin tulee hyvä mieli, kun voi kehua kollegaa. Hyvä kannattaa laittaa kiertämään! Positiivinen ja rakentava palaute auttaa myös             luomaan hyvää työilmapiiriä, jota ilman meidän on vaikea voida työssämme hyvin, vaikka työ itsessään olisikin mielekästä. Työilmapiiristä on jokainen työntekijä vastuussa. Hyvä                 elämänohje tässäkin on, ettemme olettaisi asioita vaan kysyisimme ja puhuisimme, pyrkisimme ymmärtämään.

   ”Epämukavuusalueilla käyminen on tärkeää, sitä kautta oppii.” Jos työ on jatkuvasti omalla epämukavuusalueella, kuormittaa se liikaa. Kuitenkin pelkkä mukavuusalueella                              pysytteleminenkään ei pitkässä juoksussa yleensä auta jaksamaan työssä. Kun onnistuu jossain etukäteen hieman hankalalta tuntuvassa asiassa, saa siitä parhaat onnistumisen                kokemukset. Suosittelemme kaikki YTYÄläiset jokaista kastamaan toisinaan varpaansa epämukavuusalueen lammikkoon, vaikka se kuinka hirvittäisi!

   ”Jos työ ei enää motivoi, kannattaa katsoa peiliin.” Joskus on oikeasti tarpeen vaihtaa työtä tai löytää uusia näkökulmia nykyiseen työhön. Mikään työ ei ole silkkaa ihanuutta päivästä ja      tunnista toiseen, vaan joinakin aamuina voi suorastaan ketuttaa lähteä kohti työpaikkaa. Omiin tunteisiinsakin kuitenkin voi vaikuttaa: jos keskittyy positiivisiin puoliin negatiivisten sijaan,      jaksaa huomattavasti paremmin ikävätkin tehtävät. Jos taas aamuinen ketutus on kroonista, kannattaa pysähtyä miettimään, onko vika sittenkin työssä, voisiko sille tehdä jotain                    nykyisessä työpaikassa vai tarvitseeko vaihtaa paikkaa. ”Töissä viettää elämästään kolmanneksen eli on tärkeää löytää itselle sopiva paikka.” Muistetaan myös, että itselle sopiva                paikka voi olla erilainen nyt ja kymmenen vuoden päästä.

   ”Omaan työnkuvaan voi usein vaikuttaa jossain määrin. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus on myös suuri hyvinvoinnin tekijä.” Osa meistä haluaa saada vain selkeät ohjeet, joiden                mukaan suorittaa päivästä toiseen. Ja se on ihan ok! Useille kuitenkin pienempi tai suurempi vapaus työtehtävien sisällä lisää työhyvinvointia. Mikä sopii sinulle? Tämänkin usein oppii        vasta työtehtävien kautta.

”Arvomaailma on itselleni a ja o.” Pystymme jonkin aikaa työskentelemään työpaikassa, jonka arvot ovat erilaiset kuin omamme. Pidemmän päälle tämä usein kuitenkin kuormittaa henkisesti. Sitä enemmän, mitä tärkeämmiksi nämä arvot koemme. Jos esimerkiksi perhe on itselle kaikista tärkein asia, mutta työnantaja katsoo karsaasti jokaista päivää, jonka työntekijä hoitaa sairasta lasta kotona, alkaa se varmasti aika piankin kuormittaa työntekijää. Kivakaan työ ei ole kauaa kivaa, jos työpaikan arvot eivät kohtaa ollenkaan omien arvojen kanssa.

   "Työelämässä ei voi olettaa, että ura niin sanotusti kehittyy koko ajan tai palkka nousee.” Nykyisin tehdään paljon määräaikaisia ja pätkätöitä. Tällöin myös eteneminen uralla on harvoin              kovin järjestelmällistä eikä varsinkaan suoraviivaista. Tietyillä aloilla ja alueilla omien suunnitelmien mukaisen työn löytäminen voi olla hyvinkin haastavaa, joten joskus pitää ottaa vastaan          työtehtäviä, jotka eivät omiin suunnitelmiin kuulu. On myös hyvä tiedostaa, etteivät palkka ja urakehitys aina kulje käsi kädessä. Joskus voit saada jostain työstä itsellesi erittäin arvokasta          työkokemusta, joka auttaa sinua ottamaan urallasi sen kuuluisan seuraavan askeleen, vaikka palkka onkin hetkellisesti heikompi.

    Jo näistä huomioista näemme, miten valtavasti voimme oppia työelämässä paitsi työstä ja työnteosta myös itsestämme. Kärsivällisyys on hyve ja resilienssiään on syytä kehittää. Olavi              Uusivirran laulussa ”On niin helppoo olla onnellinen” sanotaan: "Mä voin suunnitella mun koko elämän / Vaimon ja viran ja talonkin / Mut kaikki menee toisin / Joku suunnittelee mua                    paremmin." Voimme laatia hienoja suunnitelmia, mutta kaikki harvemmin menee juuri niin kuin suunnittelimme. Polulta poikkeamiset voivat kuitenkin olla mahdollisuus yhtä lailla. Ja aina,            ihan aina, voimme oppia näistä sivupoluista jotain. Ja koska näitä työelämän oppeja on meidänkin työntekijöillämme niin paljon, jatkamme aiheesta vielä toisessakin blogissa! Stay tuned!

    Rohkeutta työpolun taivaltamiseen toivotellen

    Tiina Asikainen
    hankesuunnittelija
    YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

YTYÄ -blogi, heinäkuu 2023, osa 2

Kun sanat riittää – merkitystä työnhakuun suomalaisista sanonnoista

Sanonnat kuuluvat perinteiseen suomalaiseen kanssakäymiseen. Vai oletko eri mieltä? Itseäni on ainakin kasvatettu sanontojen(kin) voimalla. Parhaiten mieleen ovat jääneet mm. ”Ei piä luulla luita lihoiks, pässin päitä paistikkaiks”, jolla äitini tapasi tytärtään kouluttaa, kun tarpeeksi suuttui. Sanonnat ovat jotakin kansanperinnettä syvempää, niissä on totuus. Näin ainakin vanhemmat sukupolvet tuntuivat monesti tuumivan. Sanonta riittää, sitä ei tarvitse sen enempää perustella. Moneen toki kätkeytyykin hyvä elämänoppi, kun taas jotkut ovat auttamatta aikansa eläneitä. Vieläkö nykylapsille välittyvät nämä kansallisaarteet? Pitääkin muistaa omille lapsille kaikki nämä ihanat ja kamalat sanonnat syövyttää muistiin ikiajoiksi.

Tulin sitten etsineeksi työhön liittyviä sanontoja ja melkoisen liudan löysinkin. Kyllä niistä useita kannattaa yhä viljellä, sillä ne voivat toimia vaikkapa kätevinä muistisääntöinä esimerkiksi työnhakuun. Tässä suomalaisten sanontojen parhaat tärpit työpaikan hakemiseen!

”Parempi viikko vuntierata kuin päivä tehdä turhaa työtä." – Näe vaivaa työhakemusten eteen, sillä yksi huolella tehty työhakemus kantaa varmemmin hedelmää kuin kymmenille lähetetty massahakemus. Työnhakuaankin kannattaa suunnitella ja toteuttaa järjestelmällisesti. Esim. pitää kirjaa, minne on hakenut ja miksi, jotta haastattelukutsun saapuessa ei tarvitse panikoida, kun ei muista, mitä työnantaja hakijalta toivoi ja mitäs ne työtehtävät nyt sitten juuri kyseisessä paikassa olisivatkaan.

"Laiska töitänsä luettelee." – Mutta ahkerakin kirjaa ne kyllä CV:hen! On kuitenkin laiskaa vain luetella CV:ssä työtehtävät ja koulutukset. Kerro lyhyesti, mitä työtehtäviä olet hoitanut ko. tehtävässä tai mitä opintosi pitivät sisällään. Opintojen osalta tämä on tarpeen varsinkin korkeakoulututkintojen suhteen, sillä ne voivat pitää sisällään niin laajan kirjon eri alojen opintoja. Työnantaja haluaa tietää, mitä osaat, mitä olet oppinut. Älä siis tyydy vain luettelemaan, vaan kerro vähän lisää.

"Ei makaavan kissan suuhun hiiri tule." – Niin, suurinta osaa meistä ei haeta kotoa töihin, vaikka se kieltämättä kivaa olisi. Työpaikan löytymisen eteen saa useimmiten tehdä töitä. Toki tietyillä aloilla, esimerkiksi IT-alalla, on osaavista tekijöistä huutava pula, joten työnantajat ja head hunterit voivat lähestyä ihan pyytämättä somessa, sähköpostilla tai puhelimitse. Mutta on senkin eteen pitänyt tehdä töitä: kertoa osaamisestaan aktiivisesti somessa tai sitten ihan vain siellä työpaikalla näyttää kyntensä.

"Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie." – Työnhaku tuntuu joskus työläältä, ja vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen tehtävä haussa, voi ajatus työhakemuksen kirjoittamisesta jälleen kerran puuduttaa. Eipä se hakemuksen tekokaan kuitenkaan etene harmittelemalla siihen kuluvaa aikaa. Usein on parasta vain tarttua tuumasta toimeen!

"Minkä voit tehdä tänään, älä jätä sitä huomiseksi." – Kyllä, mutta toisaalta… Joskus motivaation puute, se kun ei vaan huvita tehdä, voi kertoa levon tarpeesta. Voi sen hakemuksenkin joskus siirtää seuraavaan päivään, ainakin jos hakuaika sen sallii, kunhan ei siirrä sitä jatkuvasti. Tämä sanonta on nykyään vääntynyt myös muotoon ”Miksi tehdä tänään jotain, jonka voi jättää huomennakin tekemättä”, ehkäpä sitäkin voi soveltaa toisinaan. Sillä onko kaikki tärkeäksi ajateltu tekeminen oikeasti niin tärkeää? Työnhaussakin voi olla asioita, jotka eivät vain itselle sovellu. Some on siitä selkein esimerkki: jos et koe somen käyttöä omaksesi, voi olla fiksumpaa kohdentaa voimavarasi muuhun kuin somen hyödyntämiseen työnhaussa.

"Neuvottu mies on puoliksi autettu." – Ja sitten on hyvä muistaa se, ettei työnhaunkaan kanssa tarvitse jäädä yksin. Apua saa, kun sitä uskaltaa kysyä! Tietenkin hankekunnistamme suosittelemme kääntymään YTYÄ! -hankkeen puoleen, mutta joskus voi riittää, että kysyy kaverilta, tunnistaako hän hakemuksestasi sinut, tai ottaa työnhaun puheeksi naapurin kanssa. Työnhaussa on jokainen meistä jossain kohtaa, joten ei sitä tarvitse häpeillä. Mistäpä tietää, mistä eteenpäin auttava vinkki tulee?

Sanojen siivittämänä eteenpäin

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

YTYÄ -blogi, kesäkuu 2023, osa 2

Muutosmyötärintaa!

Teimme toukokuun viimeisinä päivinä benchmarkingreissun Kajaaniin, Ylivieskaan ja Oulaisille. Vasta nyt reissuun päästiin, eikä tämä johtunut siitä, ettei reissuun olisi huvittanut lähteä tai ettei kohteita olisi löytynyt. Tässä nyt vain oli mm. sellainen pieniä hankaluuksia ihmisten eloon aiheuttanut korona välissä. Mutta kyllä tämä reissu jälleen näytti, miksi näitä kannattaa tehdä. Muualla tehdään samojen asioiden eteen töitä, mutta vähän eri tavalla. Siinä saa uusia ideoita omaan työhön, uusia ajatuksia vietäväksi eteenpäin, mutta näkee myös oman työnsä matkan päästä uusin silmin.

Jos meille jokin sana jäi mieleen reissusta, on se otsikossakin mainittu ”muutosmyötärinta”. Ei sitä termiä itse asiassa tarvitse edes avata, kyllä jokainen lukija ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Esimerkiksi TE-palvelu-uudistus tulee, emmekä me voi sille muutokselle mitään. Kannattaako siis harata vastaan? Eikö ole järkevämpää keskittyä tekemään jotain niille asioille, joihin voi vaikuttaa? On kaikkien resurssien järkevää käyttöä, kun ne kohdistetaan oikein. Muutokseen voi alkaa jo valmistautua. Ja tätä oli tehty hienosti etenkin Kajaanissa, mutta myös Ylivieskassa ja Oulaisilla oli valmistauduttu uuteen kunnan omin voimin.

Muutosmyötärinta on asennekysymys. Jokaisen ihmisen elämässä on asioita, joihin voi itse vaikuttaa, sekä niitä juttuja, joille ei vain mahda mitään, vaikka kuinka haluaisikin. Vaikkapa työnhaussa voi jäädä kakkoseksi, vaikka teki kaikkensa ja oli omasta mielestään erittäinkin sopiva haussa olleeseen tehtävään. Pystyykö päätökseen enää vaikuttamaan? Vai kannattaisiko ottaa opit irti kokemuksesta ja pienen hengähdystauon jälkeen jatkaa kohti seuraavaa? Elämään valitettavasti kuuluu myös pettymyksiä. Pienempiä ja joskus suurempia. Eikä niitä tarvitse ohittaa vain olkiaan kohauttamalla. On täysin normaalia ja hyväksyttävää jäädä suremaan tai harmittelemaan asiaa. Itse uskon, että on parempikin antautua pettymysten tunteiden valtaan hetkeksi. Kokea ne. Sitten niistä on helpompi päästää irti.

Työpaikalla voi tapahtua muutoksia, joihin ei itse voi vaikuttaa. Uusi pomo, uusi järjestelmä, organisaatiouudistus myllertää tutut kuviot ihan vieraiksi. Kyllähän se useimmille lisää stressiä, mutta toivottavasti vain hetkellisesti. On silti itselle parempi mennä virran mukana kuin heittäytyä vastahankaan. Kyllä sekin nimittäin vie voimia. Muutos on harvoin myöskään suoraviivaista, eivätkä asiat usein mene ihan suunnitellusti. Jos jokin mättää, on tärkeää saada suunsa auki ja sanoa asiasta. Emme yleensä voi estää muutosta, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten muutos tapahtuu. Kannattaisiko kokeilla?

Moni on parhaillaan kesälomalla, toisilla vaihtuvat työkengät kohta paljaisiin varpaisiin hiekkarannalla, mutta muutosmyönteinen asenne kannattaa säilyttää myös lomalla. Entäpä jos pitkään suunniteltu ja haaveiltu kaveriporukan tai ystäväperheen kansa tehtävä rantareissu menee mönkään kurjan kelin vuoksi? Mahdatko säätilalle mitään? Voisitko ottaa ilon irti sadepäivästä? Olla vaan, katsoa elokuvaa, lukea kirjaa, kuunnella musiikkia, tehdä yhdessä hyvää ruokaa, käydä ravintolassa, käydä hyviä keskusteluja, piirtää, maalata, askarrella, hassutella…

Onko loma siis harjoittelua työelämän muutostilanteita varten? Sitäkö tässä haluan sanoa? No en todellakaan! Loma on loma. Loma ei ole töistä palautumista varten, viisaat ovat sanoneet, että jotain on pielessä, jos töistä palautumiseen menee aikaa lomasta. Palautumista pitäisi tapahtua osin jo työpäivän aikana. Kyllä loma on lomalaisen omaa aikaa. Aikaa omille kivoille jutuille. Joskus aikaa myös tylsistyä, mutta siinähän piilee lukuisia mahdollisuuksia. Minkä oven tuletkaan avanneeksi, kun vähän kyllästyttää lomalla?

Työt töinä, loma lomana. Nautinnollisia kesähetkiä töihin ja vapaalle!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

YTYÄ -blogi, kesäkuu 2023, osa 1

"Oikeastaan kaikki on ollut ihan mukavaa"

Kesätyö on monille nuorille ensimmäinen kosketus työelämään. Se tarjoaa mahdollisuuden hankkia arvokasta kokemusta ja kehittää omia taitojaan. Osa nuorista pohtii tulevaisuuden suunnitelmiaan ja ammatillisia tavoitteitaan kesätöiden pohjalta. Työskentelin kaksi viikkoa Liperin kunnan työllisyyspalveluissa toimistoassistentin työtehtävissä. Työssäni haastattelin Liperin kunnan kesätyönuoria heidän työpaikoillaan ja keräsin heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan kesätöistä.

Nuoret kertoivat hakeneensa kesätöitä eri syistä. Jotkut halusivat kokeilla jotakin uutta ja mielenkiintoista, kun taas toiset olivat kiinnostuneita saamaan lisää työkokemusta. Pääasiassa he toivoivat saavansa kesätyöstä erilaisia oppimis- ja työelämäkokemuksia. Pärnävaaran ulkoaluetyöntekijät kertoivat, että he hakivat kesätyötä mielenkiinnon ja uusien kokemusten vuoksi. Vaikka heillä ei ollut erityisiä työtehtävätoiveita, he arvostivat mahdollisuutta tehdä erilaisia työtehtäviä, kuten puiden siirtelyä, mönkijällä ajamista ja ympäristön siivoamista. He kokivat saaneensa juuri riittävästi tietoa työtehtäviin liittyen, mitä tarvitsivat. Lisäksi he kiittivät hyvää työyhteisöä.

Nuoret kertoivat oppineensa kesätyössään erilaisia käytännön taitoja. He olivat saaneet kokemusta työtehtävistään ja oppineet esimerkiksi erilaisten koneiden käyttöä ja nurmikon leikkaamista. He olivat myös hyödyntäneet ja kehittäneet omia taitojaan työssään. Liperin puisto- ja ulkoalueiden työntekijät halusivat kesätyön avulla kehittää käytännön taitojaan ja oppia erilaisten koneiden käyttöä. Heidän työtehtäviinsä kuului nurmikon leikkaamista ja raivaussahalla karsiminen. He kokivat työtehtävät sopivan haastaviksi ja nauttivat erityisesti ulkona työskentelystä. Lisäksi he kiittivät hyvää työyhteisöä, jolta sai apua tarvittaessa.

Liperin kunnan tarjoamien kesätöiden työtehtävät olivat monipuolisia. Toiset kesätyönuoret olivat vastuussa ympäristön siivoamisesta ja ylläpitämisestä, toiset taas työskentelivät lasten parissa, kuten päiväkodissa tai apuohjaajana leireillä. Lisäksi nuoria työskenteli lapsiystävällinen kunta -agentin ja siivouksen työtehtävissä. Päiväkodissa työskentelevä nuori kertoi hakeneensa kesätyötä sillä hän halusi tietoa lasten hoidosta. Nuori arvosti mahdollisuutta hyödyntää arjen taitojaan, joita oli kerännyt omaa sisarusta hoitaen. Hänen työtehtäviinsä kuului muun muassa lasten hoitamista ja toiminnan ohjaamista kuten esimerkiksi ulkona leikkimistä. Nuori myös mainitsi, että lasten kanssa työskennellessä oli tärkeää osata toimia oikein erilaisissa tilanteissa, kuten lasten välisissä riitatilanteissa. Nuori viihtyi työssään ja piti työyhteisöstään.

Leirien apuohjaajat leikkivät lasten kanssa, auttoivat heitä ja hoitivat tehtäviä, kuten tiskaamista ja raivaamista. He kokivat työn antavan heille arvokasta kokemusta lasten kanssa työskentelystä ja mahdollisuuden kehittää sosiaalisia taitojaan. Työyhteisön tuki ja yhteistyö apuohjaajien välillä olivat myös keskeisiä tekijöitä, jotka tekivät työkokemuksesta miellyttävän sekä positiivisen. 

Jotkut nuoret pohtivat lasten- ja nuortenoikeuksiin liittyviä asioita, kuten Lapsiystävällinen kunta -agentit vastasivat nuorisotilojen ylläpidosta ja edistivät nuorten asioita. Heidän työtehtävänsä olivat todella monipuolisia- he olivat luoneet muun muassa useamman pelin, joiden avulla lapset ja nuoret voivat oppia hauskasti Lapsen Oikeuksia. Heidän työtehtävänsä vaativat luovuutta sekä suurta työpanostusta. Agentit kertoivat oppivansa paljon työskennellessään nuorten asioiden parissa ja saavansa mahdollisuuden kehittää nuoriin kohdistuvia asioita ja viestintätaitojaan. He nauttivat työstään ja kokivat sen antavan merkityksellistä tekemistä nuorten tukemiseksi.

Omissa toimistoassistentin työtehtävissäni ei välttämättä ole suoraa samaistumista muihin, mutta kokemukseni on ollut yhtä hyvä kuin muilla. Näin haastatteluja toteuttavan kesätyönuoren näkökulmasta oli mukava kuulla ja nähdä, että nuorilla kesätyöt olivat sujuneet hyvin ja että he saivat sieltä arvokkaita kokemuksia. Uskon, että nuorten hyvät kokemukset ovat mahdollistaneet etenkin hyvät työyhteisöt, sillä nuoret olivat saaneet mielestään riittävästi apua ja tukea työn tekemiseen. Täällä Duunitalolla työyhteisö on myös mukava sekä työtehtävät ovat miellyttäviä ja monipuolisia, ja meno on rento. Nämä ovat todella merkittävä osa kokemustani, ja haluan kiittää kaikkia niitä, joiden kanssa olen päässyt tutustumaan ja työskentelemään näiden parin viikon aikana. Olen saanut tehdä ja kokea kaikenlaista, aina IT-hommista erilaisiin haastatteluihin. Vaikka olen astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle, on ollut myös helppoja työtehtäviä, jotka ovat tasapainottaneet kokemustani. Kiitos kesätyömahdollisuudesta ja hyvää kesää Duunitalon väki! ☀️

-Tino

Kiitos Tinolle hyvästä työstä Duunitalolla (kuten tästä mainiosta blogitekstistä), hauskaa kesän jatkoa ja kaikkea hyvää tulevaan!

Etumatkaa kulttuurieroista!

Oliko ennen kaikki paremmin? kysyy Ilkka Alanko Neljä Ruusua -yhtyeen laulussa Valuva taivas. Hankala kysymys, mutta tuskinpa ainakaan kaikki. Tämä kysymys vie meidät kuitenkin muutoksen äärelle ja hyvin liki sitä pelkoa, jota muutos usein aiheuttaa. Siinäpä syytä lähestyä työelämää ja maahanmuuttajia tämän kysymyksen kautta.

Niin se maailma vain muuttuu. Omassa lapsuudessani pyöriteltiin vielä numerovalitsinkiekkoa, kun soitettiin kaverille, voiko se tulla leikkimään. Onnekkaimmilla oli lankapuhelimessa näppäimistö, jolla pystyi osallistumaan telkkarin Hugo-peliin. Nykylapset saavat useimmiten ensimmäisen oman puhelimensa viimeistään silloin, kun aloittavat koulunkäynnin. Tuntuisi vaikealta ajatella, ettei omaa lasta voisi tavoittaa puhelimella päivän aikana, jos todellinen tarve tulisi. Näin sitä ajattelu muuttuu, ei hetkessä, mutta pikkuhiljaa.

Digitaalisuus on tuonut muun maailman lähemmäksi meitä, mutta on globalisaatio edennyt muutenkin kuin verkkoa pitkin. Ihmiset liikkuvat enemmän niin matkustus- kuin muuttomielessäkin. Ei ole mitenkään tavatonta, että työpaikalla on työkavereina henkilöitä, joiden äidinkieli ei ole kumpikaan virallisista kielistämme. Ja on todennäköistä ja toivottavaa, että vieraskielisten osuus työpaikoilla kasvaa, sillä vaikka työttömyyttä meillä yhä edelleen on, pienenevät ikäluokat koko ajan Suomessakin, eikä tekijöitä kaikkiin töihin riitä ilman ulkomaista työvoimaa.

Maahanmuuttajan työllistyminen ei ole ihan niin helppoa. Monella on toki työpaikka jo tiedossa, kun he Suomeen muuttavat, mutta heilläkään ei välttämättä ole suomen kielen taitoa tai kovinkaan paljon tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta tai työelämästä. Ja samat ongelmat ovat toki niilläkin, jotka muuttavat Suomeen perhesuhteiden vuoksi tai pakolaisina. Heitäkin varmasti jännittää, kuinka sopeutuvat suomalaiseen työyhteisöön. Löytyykö yhteisymmärrys, vaikka äidinkieli on eri? Eikä kyse tosiaankaan ole pelkästä kielestä. Suomi on hyvin tutkintokeskeinen maa, ja yleensä työhön kuin työhön toivotaan jotain tutkintoa. Ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa on hankala työllistyä, vaikka työtehtävät eivät tiettyä tutkintoa vaatisikaan. Ja paljon on myös sellaisia töitä, joissa tutkinto on must. Ulkomaisten tutkintojen osalta pitää selvittää, mitä suomalaista tutkintoa ne vastaavat ja tarvitseeko tutkintoa kenties päivittää.

Toki on äärimmäisen hyvä asia, että ilman koulutusta ei mitä tahansa työtä voi tehdä. Ihan jo työntekijän oman turvallisuuden vuoksi. Mutta tokihan se haastaa, kun tulet maasta, jossa tutkinnoilla ei ole niin merkitystä. Opiskeleminen aikuisena ei ole niin yksinkertaista: kestääkö talous mahdollisesti vuosia kestävät opinnot, riittääkö kielitaito opintoja varten suurimman osan koulutuksista tapahtuessa suomen tai ruotsin kielellä? Riittääkö motivaatio? Olen tavannut mm. Suomeen muuttaneen naisen, jolla on kotimaassaan suoritettu ylempää korkeakoulututkintoa vastaava tutkinto ja rutkasti työkokemusta alalta, mutta Suomessa hän ei työllisty omalle alalleen puutteellisen kielitaidon vuoksi. Miten motivoitunut sinä olisit vaihtamaan kokonaan toiselle alalle, kun tiedät olevasi pätevä ja hyvä omalla alallasi, ja ainoastaan kielitaito estää työllistymisesi?

 ”Siitä vaan sitten opettelemaan suomen kieltä!” Jep. Oman ikäluokkani ihmiset ovat opiskelleet peruskoulussa kolme vuotta ruotsia tai suomea toisena kotimaisena kielenä. Kuinka moni kokisi sillä opiskelulla pärjäävänsä toisella kotimaisella työelämässä? Totta kai on eri asia, kun sitä kieltä kuulee koko ajan ympärillään ja sen arkikäyttöön tarjoutuu paljon tilaisuuksia. Eihän täällä Joensuun seudulla esimerkiksi kovin usein ruotsia kuule puhuttavan. Hyvin moni maahanmuuttaja kuitenkin on vapaa-ajallaan eniten tekemisissä omasta kulttuuristaan tulevien ihmisten kanssa ja altistuminen suomen kielelle on vähäistä. Toki se luo heille varmasti turvallisuuden tunteen, mutta samalla vaikeuttaa kotoutumista. Olemmeko me suomalaiset kuitenkaan aina kovin helposti lähestyttäviä? Otammeko maahanmuuttajat osaksi omaa toimintaamme? Molemmin puolin petrattavaa varmasti olisi. Kuitenkin työelämään kiinnittyminen auttaisi suuresti kotoutumisessa, kun ihmisellä olisi kodin ulkopuolellakin jokin selkeä kiintopiste, jonka kautta kiinnittyisi paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan. Ja tarttuisi se kielikin varmasti paremmin.

Voiko tilannetta parantaa pelkästään maahanmuuttajien kielitaitoa parantamalla? Ei voi. Kyllä työtä täytyy tehdä myös työnantajien puolella. Monesti heikommallakin kielitaidolla voisi päästä alkuun työelämässä, kun vaan olisi rohkeus kokeilla. Hyviä apuja ovat olleet esim. kuvalliset työohjeet. Tai entäpä jos työpari puhuisi uuden tulokkaan kanssa samaa kieltä, mutta osaisi kuitenkin jo riittävän hyvin suomea, jotta pystyisi toimimaan linkkinä uuden työntekijän ja muun yhteisön välillä? Ja samalla tukemaan kielen oppimista. Tarvitaanko joka työpaikalla edes suomen kieltä? Vastaus tähän on tietenkin ei. On niitä työpaikkoja, joilla yhtenä työkielenä on englanti. Mutta minä väitän, että englannilla pärjäisi Suomessa useammallakin työpaikalla. Eikä kyse ole kenenkään kielitaidosta, vaan suomalaisten työnantajien rohkeudesta käyttää englannin kieltä. Jos meidän kansana kannattaisi jotain oppia ottaa Käärijästä, niin rohkeus käyttää englantia! Osaamme usein englantia paljon paremmin kuin luulemme. Eikä sen lausumisen tarvitse kuulostaa natiivilta! Mitä se edes englannin kohdalla tarkoittaa? Englantia puhutaan virallisena kielenä Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian lisäksi myös mm. Kanadassa, Irlannissa, Australiassa, Intiassa, Pakistanissa, Nigeriassa ja Etelä-Afrikassa. Siinä on jo aika laaja kirjo erilaisia aksentteja ihmisillä, joiden äidinkieli on englanti. Tekemällä oppii, ja kieltä oppii käyttämällä sitä.

Vieraskielinen työntekijä on työpaikalle ehdottomasti mahdollisuus. Yksikin eri kulttuurista tuleva auttaa tarkastelemaan omaa toimintaa suhteessa muihin kulttuureihin. Miten toimintamme näyttäytyy ulkoa tuleville? Mitä voisimme kehittää? Miten voisimme ottaa muualta tulevat paremmin vastaan? Miten sopeutuminen yhteisöömme helpottuisi? Ja otetaan huomioon myös se, että vaikka työntekijöissä ei olisi maahanmuuttajia, niin asiakkaissa hyvin todennäköisesti on. Kuten sanoin, vieraskielinen työpaikalla on mahdollisuus. Uskalletaan vain tarttua siihen mahdollisuuteen! (Ja psst! Sama pätee osatyökykyisiin.)

Taking advantage of cultural diversity

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

Pitäisikö sinun käyttää somea työnhaussa?

Digi on tätä päivää ja siten myös some. Sosiaalisen median kanavia on lukuisia: isosta osasta et ole kuullutkaan, mutta osaa saatat käyttää jopa päivittäin ajattelematta, että kyseessä on sosiaalinen media. ”Sosiaalisella medialla (social media) tarkoitetaan internetin uusia palveluita ja sovelluksia, joissa yhdistyy käyttäjien välinen kommunikaatio ja oma sisällöntuotanto. … Sosiaalinen media eroaa perinteisestä joukkoviestinnästä muun muassa siinä, että käyttäjät eivät ole vain vastaanottajia, vaan voivat myös tehdä asioita: kommentoida, tutustua toisiin, merkitä suosikkeja, jakaa sisältöjä jne. Toiminta tuottaa lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä.” (lähde: http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/sosiaalinen-media)

Luuletko, ettet käytä sosiaalista mediaa? Tunnistatko jonkin näistä: Facebook, Twitter, Instagram, LinkedIn, WhatsApp, TikTok, Snapchat, Pinterest, YouTube, Wikipedia tai Google Docs. Nämä ovat vain esimerkkejä sosiaalisen median kanavista, joita on valtava kirjo ja uusia syntyy koko ajan. Mutta onko niistä mihinkään muuhun kuin viihdykkeeksi ja yhteydenpitoon? Uteliaisuuden tyydyttämiseen? Aika moni on varmasti saanut ainakin harrastuksiinsa vinkkejä somesta tai katsonut vaikkapa YouTubesta ohjeet polkupyörän sisäkumin vaihtoon kuten allekirjoittanut. Taipuuko some siis myös työnhakuun?

No taipuuhan se! Moni on sitä myös menestyksekkäästi työpaikan löytämiseen käyttänyt. Voit tehdä Facebookiin päivityksen, jossa kerrot hakevasi töitä, julkaista video-CV:n YouTubeen,tehdä sähköisen portfolion Instagramiin tai etsiä avoimia työpaikkoja tai kiinnostavia yrityksiä LinkedInistä. Mitä somekanavaa sitten kannattaisi käyttää? Vastaus on simppeli: käytä sitä, jota käytät muutenkin. Vaikka LinkedIn on juuri ammatilliseen verkostoitumiseen luotu sosiaalinen media, ei sinun silti ole pakko liittyä Linkkariin vain työnhaun takia, varsinkaan, jos et muuten ole kyseisestä kanavasta kiinnostunut. Toki LinkedIn on ehdottomasti suositeltava somekanava ammatillisessa mielessä: verkostoitumisen lisäksi sitä voi hyödyntää oman osaamisen kehittämisessä, virtuaalisena CV:nä ja oman osaamisen todentamisessa.

Eri somekanavia käytetään vähän eri tavalla. Voit taivutella vaikkapa Instagramin toimimaan omassa työnhaussasi, vaikka työsi jälkeä ei voisikaan esitellä portfoliomaisesti. Ehkäpä voisit nostaa saamiesi palautteiden parhaat palat esille Instagramissa? Tekstin lisääminen kuvaan ei ole kovin vaativa tehtävä. Ja apuakin voi aina pyytää kaverilta. Voit hyödyntää omia kerronnan vahvuuksiasi: käytä sanoja, kuvia, ääntä sen mukaan, miten sinun on helpoin kertoa omasta osaamisestasi.

Some tarjoaa paljon mahdollisuuksia työnhakuun, ja sitä kautta työnhakuilmoituksesi voi levitä hyvinkin laajalle. Se on nykyaikaista verkostojen hyödyntämistä. Mutta entä jos ei vaan halua? Jos ei käytä somea muuten kuin ehkä viestien lähettämiseen WhatsAppin kautta? Somen käyttö työnhaussa on yksi vaihtoehto muiden joukossa, vaan ei suinkaan ainoa. Somen käytön opettelu pelkästään työnhaun takia voi olla turhankin työlästä ja jopa toimia työnhakuasi vastaan. Pitäisihän sitä somea sitten jonkin verran seuratakin, jotta siitä saa parhaan hyödyn irti. Älä siis ota stressiä asiasta, mutta jos jo olet somessa, pohdi hetki, voisiko some olla juuri se kivi, joka sinun kannattaisi vielä kääntää?

Somepositiivisesti työelämästä huhuillen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

Hyvän mielen valmennuksesta vauhtia omalle polulle

YTYÄ-hanke on toiminut nyt jo muutaman vuoden ajan, mutta silti saamme ajoittain palautetta, ettei hankettamme tunneta tai oikein tiedetä, mitä YTYÄ tekee. Siinäpä hyvä syy purkaa YTYÄ-hankkeen työhönvalmennus helposti pureskeltaviin osasiin omassa blogissamme! Mitä työhönvalmennus on? Mitä hyötyä asiakkuudesta voisi olla minulle? Näihin kysymyksiin vastatakseni nostan esiin muutaman hankkeen tärkeimmistä teemoista.

Vapaaehtoisuus. Moni asiakas ohjautuu YTYÄ-asiakkuuteen kuntakokeilun kautta, mutta hankeasiakkuus on kuitenkin vapaaehtoinen. Voit ottaa yhteyttä työhönvalmentajiimme ja sopia tutustumiskäynnistä, jonka jälkeen voit päättää, haluatko YTYÄn asiakkaaksi vai et. Myös asiakkuuden pituus on täysin riippuvainen asiakkaasta ja tämän tilanteesta. Meillä ei ole minimi- ja maksimikestoja.

Mistä pääsemmekin kätevästi toiseen tärkeään arvoon eli yksilöllisyyteen. Työhönvalmennuksessamme ei ole mitään vakiokaavaa, jonka jokainen asiakas käy läpi. Jos haluat apua LinkedInin käytössä työnhakuun ja työnhaun asiakirjasi ovat kunnossa, ei sinun tarvitse käyttää aikaa uuden CV:n väkertämiseen. Valmennus räätälöidään jokaiselle asiakkaalle erikseen, mutta se voi sisältää mm. työnhaun asiakirjojen päivitys (CV, hakemus, portfolio), työ- tai työkokeilupaikkojen etsiminen, ura- ja koulutusvaihtoehtojen kartoittaminen, työhaastattelusparraus, ostopalveluita. Monipuolisuus on asiakkaan etu, sillä se mahdollistaa valmennuksen räätälöimisen.

Kohtaaminen. Meille työtönkään ei ole vain työtön. Näemme sinut työnhakijana ja potentiaalina. Eikä hankeasiakkuus edellytä työttömyyttä, myös työssäolevat voivat tulla työhönvalmennukseen, jos toiveissa on esim. alanvaihto. Moni asiakas on kertonut saaneensa työhönvalmennuksemme kautta lisää uskoa omiin kykyihinsä. Työhönvalmentajamme kulkevat alkuun rinnallasi, mutta tarkoitus on antaa sinulle työkaluja itsenäiseen tekemiseen. Työmme on onnistunut, kun et enää tarvitse meitä. Katsomme kanssasi samaan suuntaan, emmekä pyri saamaan kaikkia samoihin lokeroihin. Tiedämme, ettei kenestäkään ole kaikkeen työhön, mutta jokaisesta johonkin.

Osana työhönvalmennusta voi olla YTYÄ-hankkeen hankkimia ostopalveluita. Näitä ovat Tulevaisuusvalmennus – apua arjen haasteisiin, omasta itsestä huolehtimiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun -, LinkedIn-valmennus – LinkedInin käyttö työnhaussa -, Mestari-kisällivalmennus – pienen osaamisvajeen paikkaus työkokeilussa -, Terapiapalvelu – lyhytkestoista keskusteluapua kriisitilanteisiin – sekä Digitaitovalmennus – apua arjen tai työelämän digihaasteisiin. Lisäksi voit päästä kauttamme pätevyys- ja korttikoulutuksiin tai saada tukea työvaatehankintoihin. Palvelut ja tuet ovat harkinnanvaraisia ja maksuttomia hankkeen asiakkaille.

Et jää tyhjän päälle. Entä jos valmennuksesta ei olekaan minulle apua? Joskus oma elämäntilanne voi vaatia muuta apua kuin työhönvalmennusta, jota työllistyminen myöhemmin olisi mahdollista. Näissä tilanteissa katsomme yhdessä, mikä auttaisi sinua tilanteessasi eteenpäin. Aina siis kannattaa tulla keskustelemaan, olisiko YTYÄn työhönvalmennuksesta apua juuri sinulle. Eikä ole häpeä pyytää apua, se on viisautta, kuten eräs asiakkaamme on todennut!

Kannattaisiko sinunkin hyödyntää YTYÄn työhönvalmennusmahdollisuus? Tervetuloa etenemään kanssamme kohti sinunnäköistäsi työelämäratkaisua!
 

YTYÄstä kajauttaen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

Osaaminen edellä

Kevät etenee mutkitellen mutta kuitenkin vääjäämättä kohti kesää. Perinteisesti keväällä ja kesän korvilla valmistutaan myös oppilaitoksista. Uusi tutkinto on takataskussa ja polku tulevaan selkeänä edessä. Paitsi ettei useinkaan ole. Mitä korkeampi tutkinto, sitä laajemman kentän se avaa valmistuneen eteen. Sieltä pitäisi sitten se paikkansa löytää ja lähteä jatkamaan oppimista työelämään, jossa jokainen on yhä oppimispolulla, kukin omassa pisteessään.

Mitä on työelämä nyt? Omien vanhempieni sukupolvi on sitä porukkaa, jotka ovat valmistuneet yhteen ammattiin ja pysyneet siinä eläkeikään saakka, ellei jotain mullistavaa ole tapahtunut. Oman elämäni aikana on jo ehtinyt tapahtua paljonkin mullistuksia. Polku valmistumisen jälkeen ei ole useinkaan suora, vaan se sisältää monia mutkia ja risteyksiä, loikkia kokonaan toisellekin polulle. Enää ei voi tuudittautua ajatukseen, että opiskelen yhden ammatin ja olen siinä koko työikäni. Kyllä sen työn sisältö tai työvälineet ainakin jossain määrin muuttuvat vuosikymmenten aikana.

Moni vaihtaa jossain kohtaa työuraansa uudelle alalle. Onko hän silloin täysi noviisi? On tai ei, se riippuu hyvin pitkälti uudessa työtehtävässä vaadittavasta osaamisesta. Onko se osaaminen sellaista, että sen voi oppia vain alan koulutuksessa tai työtehtävissä? Voiko osaamista hankkia harrastusten kautta? Onko osaaminen siirrettävissä toiselta alalta uudelle alalle? Kysymyksistä viimeinen on mielestäni se, mihin tulisi kiinnittää eniten huomiota, sillä nykypäivän työelämässä varsinkin asiantuntijatyössä hyvin suuri osa taidoista on siirrettävissä.

Työhönvalmennuksessa asiakkaita ohjeistetaan kertomaan työhakemuksessa nimenomaan siitä osaamisesta, jota he tarjoavat työnantajan käyttöön. Heitä kehotetaan vastaamaan kysymyksiin kuten ”mitä osaamista sinulla on?” ja ”miten työnantaja hyötyy osaamisestasi?”. Osaaminen on työnhaun keskiössä, eikä ole väliä, mitä kautta se osaaminen on hankittu tai miltä alalta. Näkee nykyään työpaikkailmoituksissakin varsin usein mainittavan, ettei alan kokemus ole tärkeintä vaan tietyt taidot ja motivaatio uuden oppimiseen. Näkyykö tämä kuitenkaan rekrytoinneissa? Mielestäni liian vähän. Hyvin usein paikan kuitenkin saa joku, jolla on jo alalta kokemusta.

Kokemus. Siinä toinen kysymysmerkki. Mitä kokemus on ja kuinka sitä voisi mitata? Joku siellä ruudun toisella puolella varmasti hymähtää ja toteaa mielessään ”helposti, kokemustahan mitataan vuosissa”. Mutta mitä ”kymmenen vuoden kokemus alan työtehtävistä” loppujen lopuksi kertoo? Onko kymmenen vuotta esihenkilönä toiminut automaattisesti parempi henkilö johtotehtäviin kuin henkilö, jolla ei ole vielä esihenkilökokemusta? Joku on toiminut alalla vuosikaudet eikä ole sinä aikana kehittänyt osaamistaan juuri mitenkään. Hänellä on ”kokemusta”, mutta ei motivaatiota eikä kummasti sitä osaamistakaan. Toinen voi olla alalla varsin vihreä, mutta on motivoitunut ja omaa hyvät oppimistaidot alalle. Vuoden päivät työskenneltyään hän voi olla jo selkeästi konkaria osaavampi. Kyllä, nämä ovat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta luulenpa, että jokainen on joskus törmännyt omalla alallaan kummankin ääripään henkilöihin. Kokemus ei automaattisesti tarkoita, että on hyvä työssään. Tai varsinkaan parempi kuin joku vihreämpi.

Miten sitten rekrytoinneissa voitaisiin saada se todellinen osaaminen esiin? Kaikki eivät osaa sitä työhakemukseensa sanoittaa, kaikkea osaamista ei pysty haastattelutilanteessa testaamaan. Suosittelijoilta voi saada hyvin lisätietoja hakijoista, mutta tässäkin on haasteensa. Uuden esihenkilön palkkaaminen on mielestäni loistava esimerkki tähän: onko esihenkilökandidaatin entinen esihenkilö paras kertomaan, millainen esihenkilö hakija on? Eikö joku hänen alaisistaan olisi parempi vastaamaan tähän?

Tässäpä jälleen yksi pulma ratkaistavaksi. Mutta jos lähdettäisiin siitä, että työelämä kaipaa rohkeampaa rekrytointia. Luetaan ne hakemukset, kuunnellaan hakijoita, pyritään siirtämään ennakkoluulot tietyistä aloista tai työtehtävistä syrjään ja tarkastelemaan puolueettomasti, mitä osaamista hakija on alalla kehittänyt ja miten siitä voisi hyötyä uusissa tehtävissä. Uusien osaajien kouluttaminen vie aikaa, kaikki alanvaihtajat eivät pysty jättäytymään pois työelämästä opintojen ajaksi. Ja kuitenkin monessa työssä tärkeimmät asiat opitaan kuitenkin siellä työpaikalla. Ja hei, voihan niitä koulutusmahdollisuuksia hyödyntää myös työssä olevien henkilöiden kohdalla. Oppisopimus ja opinnollistaminen ovat tutustumisen arvoisia työkaluja!

Mennään siis osaaminen edellä työelämässä. Rohkeutta tarvitaan myös rekrytoinneissa. Ja onhan tutkitusti totta, että moninaisempi työyhteisö on tuottavampi kuin homogeeninen työyhteisö. Joten eiköhän oteta rekrytoinneissakin uusi näkökulma käyttöön? Se ihan varmasti avaa uusia mahdollisuuksia, puolin ja toisin.

Osaamisen merkitykseen luottaen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

YTYÄ -blogi, maaliskuu 2023, osa 2

Että mitähän digiä?

Digi kuuluu kaikille -kampanja

Tuliko helmikuun aikana somessa vastaan mustavalkoisia entisaikain mykkäfilmityylisiä videoklippejä? Osa YTYÄ-porukkaa toteutti alkuvuodesta Digi kuuluu kaikille -kampanjan, johon nämä videot liittyvät. Kampanjan tavoitteena oli lisätä tietoisuutta sekä tehdä näkyväksi digiosaamisen ja digituen tarve kuntien työllisyys- ja sosiaalipalveluissa.

Miksi tällainen kampanja? Digi on ollut jo hyvän tovin niin olennainen osa arkeamme, että liian helposti oletamme kaikkien olevan sen kanssa sujut. Työssämme työllisyyspalveluissa olemme kuitenkin saaneet ikäväksemme huomata, että moni on jäänyt digikelkasta eikä ilman apua pääse enää mukaan. Olet varmasti huomannut, että hyvin moni palvelu on sähköistynyt. On asioita, joiden hoitaminen ilman digiosaamista on todella vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Digitaidoissa on siis kyse kansalaistaidoista. Ilman niitä ihminen jää helposti syrjään monessakin asiassa, mutta tukea on silti vaikea saada tai sekin on ”digissä”.

Yksi kampanjan viikkotehtävistä oli tutustua johonkin sähköiseen palveluun, esim.TE-palvelujen Oma asiointi tai OmaKela. Vaikka kampanjaan osallistuvat työntekijät kokivat omien digitaitojensa olevan hyvät, olivat jotkin sähköiset palvelut heidänkin mielestään sekavat. Miltä ne mahtavat näyttää ihmiselle, joka vasta opettelee digiä? Kaikki sivustot eivät myöskään toimi hyvin puhelimella, ja vaikka toimisivatkin, voi niiden tietokoneversiosta poikkeava ulkoasu ja navigaatio aiheuttaa digioppijalle turhautumista. Miten työntekijät voivat näissä auttaa, jos he eivät itse ole käyttäneet näitä palveluja asiakkaana?

Aihe herättää paljon kysymyksiä, ja toivomme, että kampanjamme myötä niihin kysymyksiin aletaan etsiä vastauksia. Kasvokkain annettavalle digituelle on tarvetta (siksi YTYÄn kautta saa nyt digitaitovalmennusta! vink, vink), eivätkä sen kohderyhmänä ole vain ikääntyvät. Digitaidoissa on puutteita niin nuorilla kuin varttuneemmillakin. Ne puutteet voivat vain olla eri kohdissa. Yhteistä monelle on, ettei heikoista digitaidoista kehdata kertoa ja jäädään senkin vuoksi ilman apua. Koska kaikkihan osaavat käyttää digiä…

Kaikki eivät osaa. Eivätkä samalla tavalla tai saman verran. Ei toki tarvitsekaan, mutta jokaisella pitää olla mahdollisuus hoitaa omia asioitaan myös sähköisesti. Ja jos sitä ei osaa, tulee siihen saada tukea ja ohjausta.

Koska digi. Se kuuluu kaikille.

Digin kautta kevättä kohti

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

P.S.

Jos kiinnostaa, voit käydä lukemassa kampanjan tuloksista täältä.

Kohti tasa-arvoista työelämää – Hyvää naistenpäivää 8.3.2023!

Onko sillä työnteon suhteen väliä, oletko mies vai nainen vai jotain muuta? Määritteleekö sukupuoli kykysi, potentiaalisi ja osaamisesi? Ei ja ei. Sukupuolten välillä pitäisi vallita tasa-arvo työelämässä, mutta vielä on työsarkaa jäljellä. Siksi naistenpäivää vietetään maaliskuun 8. päivänä. Tasa-arvoinen työelämäkin on kaikkien etu.

Onko oikein, että miehet saavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin naiset? Onko oikein, että miesvaltaisilla aloilla maksetaan isompaa palkkaa kuin naisvaltaisilla? Onko oikein, että yhä vieläkin lähes 70 prosenttia johtajista on miehiä?

Kun netissä käydään keskustelua sukupuolten välisestä palkkatasa-arvosta, on joukossa aina joku mies kommentoimassa, kuinka miehet tekevät enemmän töitä ja saavat siksi enemmän palkkaa. Onko ok, jos samaa tehtävää tekevä mies saa enemmän palkkaa kuin nainen, kun mies tekee enemmän ylitöitä kuin nainen? Kyllä, se on ok ja perusteltavissa muulla kuin sukupuolella. Palkan tuleekin määräytyä tehdyn työn sekä osaamisen mukaan. Jos mies on naista pätevämpi samassa työssä, mikä näkyy myös tuloksissa, on täysin perusteltua maksaa miehelle enemmän palkkaa.

Mutta jos nainen ja mies tekevät yhtä paljon töitä ja ovat yhtä hyviä työssään, tulee heidän saada myös sama palkka. ”Miehet uskaltavat pyytää enemmän palkkaa kuin naiset, siitä ne erot johtuvat.” Tämäkin on oikeastaan ihan hyvä argumentti. Mutta miksi miehet uskaltavat pyytää enemmän palkkaa kuin naiset? Ja miksi heille myönnetään se pyydetty isompi palkka helpommin kuin naisille? Onko vika naisissa vai suhtautumisessa naisiin? Onko naisten vika, jos heistä tuntuu, ettei heitä arvosteta tarpeeksi? Jos heistä tuntuu, ettei heidän kannata pyytää yhtä kovaa palkkaa kuin miesten? Naisten pitää ponnistella miehiä enemmän saadakseen saman palkan, perustella enemmän ja tiukemmin. Kuinka kummassa se voisi olla oikein?

En kuitenkaan väitä, että miehet ovat syypäitä siihen, ettei tilanne ole vieläkään kaikille tasa-arvoinen. Eihän yhteiskunta rakennu pelkästään miehistä. Tasa-arvoa ei kuitenkaan saavuteta pelkästään naisten voimin, vaan meidän on tehtävä yhteistyötä. Kenenkään tavoite ei ole laskea miesten palkkoja naisten kanssa samalle tasolle, vaan nostaa naisten palkkoja. Ja parantaa naisten ammatillista itsetuntoa kollektiivisesti niin, etteivät naiset itse alentaisi itseään.

Kun peruskoulun opettaja tekee luokalle selväksi monta kertaa vuosien aikana, etteivät tytöt voi olla hyviä matemaattisissa aineissa. Tästä seuraa se, etteivät tytöt usko omiin kykyihinsä matematiikassa vuosiin, vaikka tulokset sanovatkin muuta. Hyvin lukiossa pärjäävälle tytölle eri aineiden naisopettajat suosittelevat kaikki opettajan uraa. Hyvin pärjäävälle pojalle suositellaan ihan muita vaihtoehtoja. Työhaastattelussa haastattelija kysyy naiselta, aikooko tämä hankkia lapsia ja milloin tämä niitä haluaa. Kaikki todellisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet tuntemilleni naisille. Joskus voidaan hyvääkin tarkoittaen tehdä väärin.

Maailma ei ole vieläkään samanlainen tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Ei hukata naistenkaan potentiaalia, eikä anneta heidän itsensä hukata potentiaaliaan! Heitetään pois vanhat sukupuolisidonnaiset uskomukset ja luodaan yhdessä uskoa siihen, että ihmisen osaaminen ja motivaatio ratkaisee sukupuolesta riippumatta. Tytöt ja pojat voivat loistaa aivan samalla tavalla niin matemaattisissa aineissa kuin eri kielissäkin. Hard work beats talent. Eikä sukupuolella ole asian kanssa mitään tekemistä.

Mitäpä jos tehtäisiin entistä parempaa työelämää ihan jokaiselle? Yhdessä.

Hyvää naistenpäivää koko YTYÄ-hankkeen puolesta toivottaen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

Löytyykö sinulta asennetta?

Asenne ja työelämä, mitäpä siitä tulee ensimmäisenä mieleen? ”Sinun ei tarvitse olla valmis tekijä, asenne ratkaisee.” ”Tekijältä toivotaan hyvää asennetta työntekoon.” Olen käynyt lukuisia keskusteluja työnantajien kanssa, ja jokainen heistä on työntekijän tärkeimmistä ominaisuuksista kysyttäessä maininnut asenteen. Siis ihan jokainen. Mutta mitä sillä asenteella tarkoitetaan? Tieteen termipankki tarjoaa asenteelle seuraavanlaisen kuvauksen: ”Asenne on sosiaalipsykologinen käsite ja tarkoittaa käyttäytymiseen vaikuttavia positiivisia tai negatiivisia tunteita, uskomuksia ja aikomuksia.” Niin niin, mutta mitä se on työelämässä?

Tuosta kuvauksesta näkee kuitenkin, että asenne voi olla sekä negatiivinen että positiivinen. Työelämässä haetaan ”hyvää asennetta” eli positiivista. Tarkoittaako se siis samaa kuin optimismi? Ei aivan. Yleensä työelämän asenne viittaa tapaan, jolla työhön suhtaudutaan ja jolla sitä tehdään. Työnantajien kaipaama asenne on mm. sitä, että tekee sovitut työtehtävät riittävän hyvin, ymmärtää, että joskus pitää tehdä myös ikävämpiä työtehtäviä sekä arvostaa muiden aikaa ja työtä tulemalla ajoissa töihin.

Vaikka olisi unelmatyössään, ei se silti ole silkkaa päivänpaistetta ja perhosen kevein askelin hypähtelyä. On tärkeää tiedostaa, että unelmatyökin voi hetkittäin maistua puulta. Silti sovitut tehtävät tehdään. Myös oma-aloitteisuutta arvostetaan ja odotetaankin työntekijöiltä, mutta on syytä muistaa, että oma-aloitteisuutta on ihan sekin, että saatuaan sovitut työt valmiiksi menee kysymään, mitä voisin tehdä nyt. Varsinkaan alkuun ei tarvitse itse tietää, mitä voisi ryhtyä tekemään seuraavaksi.

Sitten on sitä toista asennetta. Sitä negatiivista, jopa myrkyllistä. Ikäviä ennakkoasenteita, jotka vinouttavat ihmisten välisen suhteen heti alussa. Pysyvää epäluuloa toisia kohtaan ilman varsinaista syytä. Tällaisiin negatiivisiin asenteisiin syyllistyvät myös työnantajat, eivät pelkästään työntekijät. Jos nuori räplää työpaikalla puhelintaan, hän saattaakin viestiä työnantajalle olevansa vailla seuraavaa työtehtävää, mutta ei vain uskalla tulla sanomaan. Työnantaja kuitenkin olettaa, että nuori on laiska. Kumman asenteessa on vika?

Auttaako syyllisten etsintä sitten ketään? Joo eli ei. On tärkeää löytää ne syyt, jotka asenteen aiheuttavat. Miksi ajatukset eivät kohdanneet? Mitä asialle voisi tehdä? Negatiiviset asenteet kumpuavat jostain, yleensä omista tai opituista kokemuksista. Jos aina olettaa vaikkapa nuorista tiettyjä asioita, onko vika oikeasti nuorissa? Osa voi toki vastata ennalta luotua mielikuvaa, mutta moni ei siihen muottiin kuitenkaan sovi.

Olisipa tähän asenneongelmaan jokin easy fix! Hetkinen, onhan meillä. Paras tapa kohdata toisemme, myös työnhaussa ja työelämässä, on avoimuudella ja empatialla. Helppo ratkaisu tämä on sikäli, että se on hyvin yksinkertainen ja toimii aivan kaikissa kohtaamisissa. Vaikean siitä kuitenkin tekee, että meillä kaikilla on ennakko-odotuksia ja niiden muuttaminen ei tapahdu hetkessä. Toisen asenteeseen emme kuitenkaan voi vaikuttaa, omaan asenteeseemme voimme. Ja tietenkin osoittamalla itse avoimuutta ja empatiakykyä pystymme auttamaan muita esimerkin voimin.

Meiltä kaikilta löytyy asennetta. Hyvää ja vähän huonompaa. Meiltä löytyy myös kykyä toistemme aitoon kohtaamiseen. Muistetaanhan tämä myös työelämässä!

Hyvällä asenteella kohti kevättä!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

YTYÄ -blogi, helmikuu 2023, osa 1

”Miten pysyt pystyssä, kun sinulla on noin pienet jalat?”

Tämä kysymys on osoitettu minulle yläkoulun pihalla välitunnin aikana opettajana toimiessani. On totta, että minulla on pienet jalat, mutta kumman hyvin ne ovat kannatelleet. Ja vaikka tämä kysymys esitettiin ihan vakavalla naamalla ja sillä tarkoitettiin aivan konkreettista pystyssä pysymistä, niin olen sittemmin jalostanut tästä itselleni moton ”Ei ne pienet jalat, kun on hyvä tasapaino.” Tämän tasapainokäsitteen olen laajentanut koskemaan elämää ylipäätään. Hyvä resilienssi auttaa selviämään elämän ja työelämän monissa mutkissa.

Työelämä on muuttunut paljon siitä, mitä se oli jokunen vuosikymmen sitten. Eikä kyse ole pelkästään digitalisaatiosta, vaan yhteiskunnan muuttumisesta kaikin puolin. Fyysinen kuormittavuus on vähentynyt, mutta henkinen puolestaan lisääntynyt. Ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut pohjimmiltaan. Me esimerkiksi opimme yhä samalla tavalla, aivomme eivät ole muuttuneet omaksumaan asioita toisella tavalla, vaikka maailma onkin muuttunut. Siksi nykyaika haastaa jaksamistamme hyvin eri lailla kuin ennen.

Työnhakukaan ei ole niin yksinkertaista. Tasapainoilu alkaa jo siitä, kun mietit, mitä töitä sinun kannattaa hakea, mitä ei ja miksi. Jokainen työ ottaa jotain pois (yleensä vapaa-aikaa), mutta antaa taas jotain muuta tilalle. Mutta miten arvotat toimeentulon, harrastamisen, ajan perheen tai kavereiden kanssa, työyhteisön, etenemismahdollisuudet, sijainnin? Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Työn pitäisi kuitenkin lisätä ihmisen hyvinvointia. Työ on hyvää silloin, kun se antaa muutakin kuin toimeentulon. Parhaimmillaan työstä saa lisää energiaa. Huonoimmillaan se voi viedä toimintakyvyn pitkäksi aikaa, jopa heikentää pysyvästi.

Ja kun on päässyt työelämään, ei tasapainoilu lopu siihen. Minkä verran töitä on hyväksyttävä määrä? Onko ok, jos tekee vain sen, mikä on työsopimuksessa sovittu? Onko se parempi työntekijä, joka aina jää ylitöihin? Pitääkö olla aina vapaaehtoisena tuuraamaan tai ottamaan vastaan työtehtäviä, jotka eivät kuulu oikein kenellekään? Niin, pitää löytää se itselle sopiva tasapaino. Työelämässä tarvitaan joustoa kaikilta, joten työntekijänäkin joutuu toisinaan itse joustamaan ja tekemään ylitöitä tai muille kuuluvia tehtäviä. On kuitenkin tärkeää myös pitää kiinni omista rajoistaan. Et ole muita parempi työntekijä, jos teet jatkuvasti ylitöitä ja kuormitat itseäsi liikaa. Se ei ole omaksi parhaaksesi eikä lopulta työnantajasikaan parhaaksi. Ja vaikka kuinka nauttisi työstään, voi sitä siltikin tehdä liikaa.

Kun muistaa vielä, että tätä soppaa maustaa jokaisen yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet, niin ei siitä kyllä yhdellä reseptillä millään saa kaikille maistuvaa. Tärkeintä onkin opetella tuntemaan itsensä ja kuunnella itseään herkällä korvalla. Mitä minä tarvitsen, jotta voin hyvin? Mitä se tarkoittaa työelämän ja vapaa-ajan kannalta? Ei pidä kuunnella liikaa sitä, mitä muut arvostavat ja mikä heitä auttaa jaksamaan. Ehkä omat arvot ovatkin erilaisia. Jokainen työ on kuitenkin tärkeä ja arvokas, kuten jokainen yksilökin. Ja jokainen meistä voi olla hyvä työntekijä.

Pidetään huoli siitä, että voimme hyvin ja jaksamme. Arvostetaan myös lepoa ja palautumista. Erittäin hyvä elämän ohje on, että loman ei pidä kulua työstä palautumiseen. Loman pitää olla lomaa varten. Miten siis voisit elää elämää, jossa olet tasapainossa siinä omassa arjessasi? Siinäpä kysymys pohdittavaksi. Muistetaanhan myös, että vastaus nyt voi näyttää hyvin toisenlaista kuin vastaus viiden vuoden päästä.

Helmikuu on hyvä kuu harjoitella tasapainoa!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

YTYÄ -blogi, tammikuu 2023, osa 2

Joka uskaltaa kurkottaa, se voi yltääkin!

Kukaan ei liene välttynyt kieltä koskevilta keskusteluilta viime vuosina. Työelämään liittyen on mm. paljon pohdittu sukupuolineutraalien vastineiden löytämistä nimikkeille kuten palomies, esimies tai puhemies. Lakimiesliitto äänesti vasta viime vuoden loppupuolella liiton nimen muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Tämä muutos jäi puolitiehen, kun liiton brändinimeksi tuli Juristiliitto, mutta virallinen nimi pysyy yhä Lakimiesliittona.

Onko tällä sitten mitään väliä, kun termit eivät ennenkään ole estäneet naisia toimimasta lakimiehinä tai palomiehinä? Sillä on paljonkin väliä, sillä sanoilla on uskomattoman paljon valtaa. Mietipä esimerkiksi näitä osaamiseen liittyviä sanontoja: ”Nuorena vitsa väännettävä.” ”Vanha koira ei opi uusia temppuja.” ”Lahjattomat harjoittelevat.” Nämä näennäisen harmittomat sanonnat ovat juurtuneet yllättävän syvälle uskomuksiimme. Työnhaussa yli 50-vuotiaat nähdään yhä turhan usein liian vanhoina. Oletetaan, etteivät he enää opi uusia asioita. Moni varttuneempi uskoo itsekin, ettei hän enää opi uutta. Ja tämähän on todistettu jo ihan silkaksi pötypuheeksi. Vaikka oppiminen voi olla helpompaa nuorena, ei ikä kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä oppimisessa. Kyllä motivaatio ja usko omiin oppimiskykyihin vaikuttavat enemmän.

Me ajattelemme hyvin pitkälti sanoilla. Viestimme toisillemme sanoilla. Sanat muokkaavat ajatuksiamme ja ajatukset lopulta tekojamme. Siksi ei ole merkityksetöntä, mitä sanoja käytämme. Jos saa asiatonta kritiikkiä työstään, voi se murentaa ammatillista itseluottamusta, vaikka alun perin tietäisikin, että kritisoija oli väärässä. Jos toistuvasti kuulee samoja väittämiä, voi alkaa ottaa ne tosiasioina, vaikka tarkempi tarkastelu kuinka osoittaisi ne virheellisiksi. Ja nehän ovat vain sanoja.

Siksi kannattaa työelämässäkin miettiä, mitä sanoja itse itsestään käyttää. Jos ajattelee, ettei osaa mitään, ettei opi koskaan, saattaa korottaa esteen kehittymisensä tielle lopulta ylitsepääsemättömän korkeaksi. Siksi on hyvä töitä hakiessaan opetella kehumaan itseään. Se voi auttaa meitä muuttamaan suhtautumistamme itseemme. Ja ehkäpä alamme ymmärtää sanojen mahtia laajemminkin.

Sanoilla on iso painoarvo myös työnhaussa. Ei ole ihan yhdentekevää, mitä sanoja hakemuksessaan käyttää. Sanat auttavat meitä pääsemään työhaastatteluun, mutta ne sanat voivat toki tulla meiltä itseltämme tai suosittelijoilta, kirjoitettuina tai puhuttuina. Eivätkä ne kaikkea ratkaise. Siksi hyvin harva saa työpaikan pelkän hakemuksen perusteella. Työhaastattelussa pääsee tutustumaan ihmiseen sanoja syvemmin. Ja työsuhteen alussa on vielä koeaika. Se näyttää, onko työntekijä sanojensa mittainen sekä vastaako työnantajasta sanojen välityksellä saatu mielikuva todellisuutta.

Jos sukupuolineutraali termi auttaa tulevaisuudessa saamaan enemmän naisia tietyille aloille, niin eikö se ole aika pieni teko meiltä? Liity siis rintamaan käyttämään sanoja työelämässäkin hyvään: positiiviseen tai rakentavaan palautteeseen, ajatusten ja uskomusten muokkaamiseen, itsetunnon kohotukseen, asioiden muuttamiseen paremmiksi. Kaikki lähtee sanoista. Muutoskin. Yleensä se alkaa siitä, että joku avaa suunsa ja käyttää sanoja.

Ja jos tarvitset apua työnhaun sanojen kanssa, voivat loistavat työhönvalmentajamme auttaa.

Sanoitetaan yhdessä entistä parempaa työelämää!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin! -hanke

Kesätyöt – vain nuorten juttu?

Vuosi on ennättänyt nippa nappa vaihtua ja talvea on edessä vielä useampi kuukausi. Miksi tässä kohtaa pitäisi kääntää jo katseet kesään? Eikö se ole vähän ennenaikaista?

Ihan suurpiirteisestikin ottaen: ei ole. Esimerkiksi Duunitorilta löytyi tänä aamuna Pohjois-Karjalasta 88 työpaikkaa, kun työsuhdemuodoksi valitsi kesätyön. Siis 88 kesätyöpaikkaa 3. päivä tammikuuta. Se kertoo siitä, että kesätöitä kannattaa jo ajatella. Niitä tulee hakuun jo edeltävän vuoden puolella, joten jos kesätyöhaun jättää huhtikuulle, alkaa olla jo melko myöhä. Toki kesätyöpaikkoja voi tulla hakuun vielä varsin lähelläkin kesää, mutta suurin osa paikoista täytetään alkuvuodesta. Kannattaa siis harkita sekaan hyppäämistä jo nyt!

Turhan usein ajatellaan, että kesätyöt ovat vain nuorille. Niitä hakevat ja niihin palkataan vain koululaisia ja opiskelijoita. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. On toki kesätyöpaikkoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan tietyn ikäisille nuorille. Moni kunta tarjoaa esimerkiksi nuorille todennäköisesti näiden ensimmäisen kesätyöpaikan. Sellainen oli allekirjoittaneenkin ensimmäinen kesätyö yläkouluikäisenä.

Kesätyö on kuitenkin tätä laajempi käsite. Se on kesäaikaan tehtävä määräaikainen työ. Puhutaan myös kausityöstä, jota voidaan tehdä myös kesällä. Sanaa ”kausityö” ei liitetä samalla tavalla nuoriin, ja toki se on kesätyötä laajempi käsite sisältäen muutkin sesongit kuin kesän. Jos on työtä vailla, kannattaa iästä riippumatta katsoa myös kesätyöpaikkailmoitukset läpi.

Mutta kannattaako hakea töitä vain kesäksi? No mutta miksipä ei? Moni kesätyöntekijä on kesän jälkeen saanut jatkaa työnantajan palveluksessa osa- tai kokoaikaisessa työsuhteessa. Kuten muutkin määräaikaiset työsuhteet, myös kesä- tai kausityöt voivat poikia pidempiaikaisenkin työn. Ja vaikka näin ei kävisikään, on työkokemus silti aina työkokemusta, joten plussan puolelle siinä väistämättä yleensä itse jää.

Kesätyö on siis aikuisellekin mahdollisuus. Työtä hakiessaan voi vaikka vinkata, että töiden aloitus onnistuu aikaisemminkin. Tiedä vaikka työnantaja tarvitsisi uutta tekijää jo nyt, mutta ei ole sitä vielä julkisesti etsinyt! Eletään siis vielä tätä talvea, mutta suodaan kesälle jo vähän aikaa ajatuksistamme. Työnhaussakin.

Raikasta energiaa tammikuuhun!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

YTYÄ -blogi, joulukuu 2022, osa 2

Suhtaudu työnhakuun kuin työntekoon

Joulu valuu jo sisälle ikkunoiden ja ovien pienenpienistä rakosista kuin sulavan lumen kiihtyvät purot keväällä rinteitä alas. Vieläkö siis jaksan jauhaa työnhausta? Eikö voisi välillä pitää jo taukoa?

Nyt osui naulan kantaan. Työnhaustakin saa pitää joulutauon. Itse asiassa siitä täytyy pitää taukoja ja lomia muutoinkin. Työnhaku ei vain käy työstä vaan se on omanlaisensa työ. Tässä oma listani tehtävistä, joita olen itse tehnyt töitä hakiessani:

Työpaikkailmoitusten selaaminen
Hakuvahtien asettaminen eri työnhakuportaaleille
Profiilin päivittäminen eri työnhakuportaaleihin
Sähköpostiin tulevien työpaikkailmoitusten läpikäyminen
Työhakemuksen kirjoittaminen
CV:n päivittäminen ja räätälöinti haettavaan paikkaan
Videoesittelyn kuvaaminen
Videohaastatteluun vastaaminen
Lisätietojen kysyminen työnantajan edustajalta
Työnantajiin tutustuminen verkkosivujen ja sosiaalisen median kautta
Työhaastattelu
Sosiaalisen median seuraaminen piilotyöpaikkojen löytämiseksi
Henkilöbrändäys sosiaalisessa mediassa
Rekrytointiprosessin seuraaminen

Siihen tuli 14 kohdan lista, eikä sekään varmasti ole kaiken kattava. Esimerkiksi työhakemus, videoesittely ja työhaastattelu pitävät sisällään monta vaihetta. Työhakemusta varten luen työpaikkailmoituksen tai tutustun työnantajaan netin avulla. Sitten mietin omaa osaamistani suhteessa työpaikkaan: mitä hyvää minä toisin mukanani. Nämä pitää saada tekstiksi ottaen huomioon mahdollisessa työpaikkailmoituksessa mainitut asiat. Hakemuksen pitää toki myös täyttää kaikki muotoseikkoja koskevat kriteerit, ja sen pitäisi ”kuulostaa minulta”. Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta kyllä siinä aikaa silti menee ja tekemistä riittää.

Työhaastatteluunkaan ei vain mennä.

En ainakaan suosittele. Valmistautuminen kannattaa! Sama pätee videohaastatteluun ja video-CV:n tekemiseen. Suunnittele, valmistaudu ja toteuta vasta sitten. Yhden minuutin mittaisen videon saaminen valmiiksi tapahtuu harvalta vartissa, vai mitä?

Kannattaako kaikki tämä vaivannäkö? Yhtä työpaikkaa varten? Kun löydät sen oikean tehtävän itsellesi, niin tiedät, että se kannatti. Panosta laatuun, älä määrään. Usko pois, se takaa loppujen lopuksi paremman tuloksen.

Joulurauhaa myös työnhaulta!

Valoisia ajatuksia vuoden viimeisille viikoille toivotellen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

YTYÄ -blogi, joulukuu 2022, osa 1

YTYÄstä myötätuulta työelämän ulapalle

Kahden osatyökykyisen matka työttömyydestä työelämään YTYÄn siivittäminä

Oletko miettinyt, mitä YTYÄ-hankkeen asiakkuus todella tarkoittaa? Ehkä olet pohtinut, voisiko hankkeestamme olla oikeasti apua juuri sinulle. Nyt pääset tutustumaan kahden osatyökykyisen asiakkaamme tarinaan ja saat tietää, kuinka he työllistyivät YTYÄ-hankkeen avulla. Asiakkaat kulkevat tässä tekstissä nimillä Asiakas Asta ja Hakija Hannu.

Kuinka kaikki alkoi…

Asiakas Asta ohjautui YTYÄän TE-palveluiden kautta. Hänelle oli vastikään myönnetty osatyökyvyttömyyseläke, joten hän ei voinut ottaa vastaan kokoaikatyötä. Tilanne oli Astalle uusi, ja hän koki tarvitsevansa jonkun, joka auttaa konkreettisesti työnhakuun liittyvissä asioissa. Tietokoneiden kanssa tekeminen ei ollut Astalle ollenkaan omiaan, minkä Asta myös koki vaikeuttavan hänelle sopivan työn löytymistä. Asta ei osannut odottaa YTYÄn työhönvalmentajalta varsinaisesti mitään, sillä hän ei edes tiennyt, mistä hankkeessa oikein on kyse.

Hakija Hannu puolestaan oli kuntakokeilun asiakkaana. Kuntakokeiluun oli tullut tieto Hannulle sopivasta työpaikasta YTYÄn ja Business Joensuun yrityksille suunnatun Mitä kuuluu? -kampanjan kautta. Valmentaja ehdotti paikkaa ja YTYÄ-hanketta Hannulle ja kertoi, että YTYÄn työhönvalmentaja voisi esitellä asiakkaan työnantajalle. Hannulla oli aiempia huonoja kokemuksia työllisyyden hoidon palveluista, mutta YTYÄstä hän sai niin reipasta apua, ettei mistään aikaisemmin. Hän oli kuvitellut työnhaun olevan helppoa, mutta sai huomata erehtyneensä. Työhönvalmentajalta hän sai kuitenkin aina tarvitsemaansa apua ja palvelua.

Mitä voi käydä, kun YTYÄ-työhönvalmentaja käärii hihansa ja tarttuu tuumasta toimeen?

Asta pääsi ensimmäisellä kerralla keskustelemaan työhönvalmentajan kanssa omista toiveistaan ja ajatuksistaan työelämään liittyen. Jo ensimmäisen keskustelun jälkeen työhönvalmentajalla oli esittää Astalle hänelle sopivaa työpaikkaa. Astalla ehti siis olla kaksi tapaamista työhönvalmentajan kanssa, kun työpaikka jo löytyi. Siinä oltiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nyt Asta on ollut työssä elokuusta lähtien.

Hannun työhönvalmentaja oli mukana työllistymisen kaikissa vaiheissa. Hän otti yhteyttä työhönantajaan, kävi asiakkaan kanssa tutustumiskäynnillä ja on ollut muutenkin tukena ja apuna koko prosessin ajan. Hannu aloitti työpaikassa kuukauden mittaisella työkokeilulla, jonka aikana hän pääsi tutustumaan työnantajaan ja näyttämään oman osaamisensa sekä asenteensa. Työkokeilujakson jälkeen Hannu jatkoi työssä osatyökykyisen palkkatuella, johon liittyen myös työnantaja sai työhönvalmentajalta apua ja tukea. Hannu haluaakin nostaa hattua työhönvalmentajalleen, sillä homma on toiminut saumattomasti. ”Kuin ammattimies olisi levittänyt tapettia, että tulee saumat kohilleen.” Myös kuntakokeilusta Hannu koki saaneensa tarvitsemaansa tuuppausta oikeaan suuntaan.

Kuinka heillä menee nyt?

Asta tykkää omasta työstään todella paljon. Itse hän ei olisi kuitenkaan osannut tällaista paikkaa etsiä. Hänellä on aiempaa kokemusta hoiva-alalta, ja nykyisessä työssään hän pääsee hyödyntämään siellä hankkimaansa osaamista, mutta tavalla, joka ei kuormita häntä liikaa. Asta kokee työn sopivan täydellisesti hänelle: hän tarvitsi osa-aikaisen työn ja työnantaja tarvitsi osa-aikaisen tekijän. Joskus palaset vain loksahtavat kohdilleen.

Hannu pääsi työkokeilun kautta palkkatuettuun työhön, uusi palkkatukijaksokin on jo aloitettu ja jatkuu toukokuulle 2023. Hän myös uskoo pääsevänsä sen jälkeen laittamaan puumerkkinsä työsopimukseen ilman palkkatukea. Työnantaja luottaa Hannun tekemiseen, siihen, että hommat hoituvat ja Hannu saa suunsa auki, jos tarvitsee jotain kysyä. Työkin sopii hyvin osatyökykyiselle. Työpäivien sisältöä on mahdollista muokata niin, että työkyky säilyy, ja työn voi myös rytmittää itselle sopivalla tavalla. Yksi työn parhaista puolista on sosiaalisuus, jonka puuttumisen elämästä Hannu tietää olevan paha paikka monelle työttömälle. Nyt hän iloitsee työympäristöstä, jossa on mahtavat työntekijät ja asiakkaat.

Ehkä YTYÄ-hankkeesta olisi apua sinullekin?

Astan mukaan työhönvalmentajan kanssa oli helppo jutella. ”Kuin olisimme tunteneet aina.” Parasta työhönvalmennuksessa olikin lämmin vastaanotto. Ei tarvinnut jännittää ja oli helppo olla. Valmennus oli asiakaslähtöistä eikä edennyt tietyn ”one size fits all” –kaavan mukaan.

Myös Hannun ajatukset ovat saman suuntaiset, eikä hänellä ole työhönvalmentajan toimista kuin positiivista sanottavaa. Hänet otettiin aina hymyillen vastaan, ja suhtautuminen asiakkaaseen ja tämän tilanteeseen oli ”katsotaanpa, mitä voidaan tehdä”.

Asta suosittelee hankkeen asiakkuutta kaikille, jotka tarvitsevat apua ja tukea työnhaussa. Jos on epävarma, mitä ja miten voi tehdä. Ja Hannun kanssa olemme kaikki hankkeessa samaa mieltä: hankkeen työ on arvokasta, ja näin pitäisi toimia myös jatkossa.

Askarruttaako sinun mieltäsi jokin työnhakuun tai urasuunnitteluun liittyvä? Älä jää yksin, vaan kysy rohkeasti meiltä! Yhdessä on mukavampi pohtia keinoja juuri sinun suuntasi löytymiseen.

YTYÄ loppuvuoteen toivottaen

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

Huhuu, työpaikka! Missä olet?

"Kyllä töitä tekevälle löytyy!" Et liene välttynyt kuulemasta tätä lausahdusta? Monelle meistä se on syöpynyt muistissa samaan lokeroon suomen kielen sisä- ja ulkopaikallissijojen kanssa. Kyseinen toteamus saa työnhaun kuulostamaan hyvin simppeliltä. Kuitenkin meillä Pohjois-Karjalassa on työttömiä edelleen yli 71 000 (TEM Työllisyyskatsaus 09/2022) eli 11,8 % työvoimasta. Se on toki vähemmän kuin 30 vuoteen maakunnassamme, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että YTYÄ-hankekunnissakin on paljon ihmisiä, jotka tuskailevat sopivan työpaikan löytämisen kanssa.

Tiesitkö, että julkisesti ilmoitetut avoimet työpaikat kattavat vain pienen osan kaikista avoimista tehtävistä? Ne ovat se kuuluisa jäävuoren huippu. Niin sanotut piilotyöpaikat muodostavat sen suuren pinnanalaisen massan. Eikä niitä löydä TE-palvelujen sivuilta, Duunitorista tai Oikotieltä. Missä piilotyöpaikat sitten ovat ja miten niihin voi päästä käsiksi? Kannattaako niitä edes etsiä?

Piiloleikki, jossa etsijä ei edes oikein tiedä, mitä etsii, miten leikkialue rajautuu ja mitkä ovat leikin säännöt.

Sillä tavalla piilotyöpaikka sanana näyttäytyy useille. Onko siis mikään ihme, jos koko asia koetaan pelottavana ja vaikeana? Kyse on kuitenkin tästä: työnantajalla on tarve työntekijälle, mutta tästä tarpeesta ei ole ilmoitusta työpaikkasivustoilla tai sanomalehdessä. Tällaisesta työpaikasta voi sen sijaan saada tietoa sosiaalisesta mediasta, työnantajan palveluksessa työskenteleviltä henkilöiltä eli verkostojen kautta, suoraan työnantajalta kysymällä tai vaikkapa YTYÄ-hankkeen työhönvalmentajalta!

Riittääkö, että tietää, mitä kautta piilotyöpaikkoja voi löytää? No eihän se aivan riitä. Työnhakijan pitää myös tietää, mitä hän työnantajalle tarjoaa. Tässä on jälleen itsetuntemuksella valtava merkitys. Liikkeelle voi lähteä siitä, että miettii, mitä haluaisi työkseen tehdä ja mitä osaamista tarjoaa työnantajalle. On myös hyvä ajatus tutustua työnantajaan esimerkiksi nettisivujen kautta, jotta voi räätälöidä oman tarjouksensa juuri kyseiseen työpaikkaan. Sillä halusimme tai emme, työnhaku on oman osaamisen myymistä, ja kun tietää valmiiksi, mitä tuo mukanaan uuteen työpaikkaan, on huomattavasti helpompi lähestyä potentiaalisia työnantajia.

Joten enää on jäljellä vain se monelle vaikein osuus: varsinainen yhteydenottaminen työnantajaan tai tämän edustajaan. Ai että, me suomalaisethan olemme tunnettuja siitä, kuinka suuresti rakastamme jutella vieraiden ihmisten kanssa spontaanisti. Löytyy niitäkin, joille tämä ei tuota mitään vaikeuksia, mutta tiedän, että on paljon niitä, jotka ahdistuvat jo silkasta ajatuksesta. Mutta jospa voisin vähän auttaa. Mieti ensin, ketä lähestyt: tunnetko kyseisestä työpaikasta jo valmiiksi jonkun, johon voisit olla yhteydessä, tai löydätkö tiedon, kuka voisi olla mahdollinen tuleva esihenkilösi. Tai ehkä sait somen kautta tietää, että työnantaja etsii juuri sinunlaistasi tekijää, ja hän kertoi samalla, keneen olla yhteyksissä asiaan liittyen.

Voiko työnantajaan tai tämän edustajaan ottaa yhteyttä ja tarjota omaa työpanostaan, vaikka sitä ei ole pyydetty?

Usein tuntuu paljon helpommalta vastata työpaikkailmoitukseen. Silloinhan työnantaja on avoimesti kertonut etsivänsä työntekijää. Voit kuitenkin tehdä rohkeasti aloitteen ja ottaa itse yhteyttä. Ei pidä ajatella, että siinä olisi jotenkin vaivaksi. Parhaassa tapauksessa työnantaja on ehtinyt vasta huomata apukäsien tarpeen, ja olet ensimmäinen, joka tarjoutuu. Jos olet sopiva henkilö tehtävään ja sinut palkataan suoraan ilman raskasta rekrytointiprosessia, säästää työnantaja paljon sekä aikaa että rahaa. Rekrytointi kun ei ole pelkkää hakemusten vastaanottamista ja haastattelujen pitämistä, vaikka nekin jo itsessään vaativat resursseja. Pahimmassa tapauksessa taas olet vienyt hetken työnantajan edustajan aikaa, mutta he ovat saaneet kuitenkin niin sanotusti reserviin potentiaalisen työntekijän. Ehkä muutaman kuukauden päästä tekijälle onkin tarvetta! Mitä siis voit hävitä?

Voit olla työnantajaan yhteydessä puhelimitse, sähköpostitse, somen kautta tai käymällä paikan päällä. Vaihtoehtoja on monia, ja jokainen voi valita itselleen sopivan. Piilotyöpaikat ovat upea mahdollisuus: saatat olla ainoa työpaikan kyselijä, kun taas avointa työpaikkaa on ehkä hakenut lisäksesi 50 muuta hakijaa. Pienessä joukossa on helpompi erottua! Usein teet vaikutuksen ihan jo sillä, että otat oma-aloitteisesti yhteyttä.

Meillä YTYÄ-hankkeessa on loistavia työhönvalmentajia, jotka auttavat löytämään ja hakemaan piilotyöpaikkoja. Hyvä työkalu on esimerkiksi hissipuhe: hyvä hissipuhe auttaa oman osaamisen myynnissä, ja sitä voi hyödyntää niin puhelimessa, sähköpostissa kuin tavatessakin. Valmentaja voi auttaa oman hissipuheen hiomisessa. Lisäksi teemme hankkeessa yritysvierailuja, joiden seurauksena tietoomme tulee mm. työnantajien rekrytointitarpeita, joita ei välttämättä vielä ole markkinoitu missään. Työnantajat voivat myös itse olla suoraan meihin yhteydessä, jolloin voimme auttaa heitä löytämään sopivan työntekijän juuri heille. Miksi siis jäädä yksin leikkimään piilosta työpaikkojen tai työnhakijoiden kanssa, kun saatavilla on lämminhenkistä, osaavaa ja asiakaslähtöistä apua?

Lämpimästi tervetuloa meille hakemaan uutta YTYÄ!

Tiina Asikainen
hankesuunnittelija
YTYÄ! - YhteisTYÖLLÄ tuloksiin –hanke

Riittävät(kö) digitaidot?

        Usealle meistä digitalisaatio tuo helpotusta arkeen. Laskut maksetaan sukkelasti pankin mobiilisovelluksella, ja kuvat sekä viestit kaverille lähetetään pikaisesti Whatsapp-sovelluksella. Digitaaliset verkkoympäristöt helpottavat myös työn etsintää ja hakemista. Paikalliset avoimet työpaikat löytyvät hetkessä ja hakeminen on tehty sähköisten lomakkeiden ansiosta helpoksi sekä nopeaksi. Vaikka digitalisaatio mahdollistaa, se voi myös rajoittaa.

Entä jos ei ole laitteita eikä taitoja hyödyntää digitalisaatiota? Voiko töitä ylipäätään etsiä tai hakea ilman riittävää osaamista? Onko digitaitojen kehittäminen vain omasta asenteesta kiinni? Nämä pohdinnat käynnistivät sosionomiopintojeni kehittämistyön elokuussa 2022 Liperin kunnan työllisyyspalveluissa, YTYÄ! – YhteisTYÖLLÄ tuloksiin -hankkeessa.

Tälläkin hetkellä Suomessa on arviolta miljoona ihmistä, jotka ovat digitaalisten palvelujen ulkopuolella tai tarvitsevat niissä erityistä tukea.¹ Tutkimusten mukaan digitaalinen eriarvoisuus voi pahimmillaan lisätä yhteiskunnallista epätasa-arvoa sekä työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytymisen uhkaa.²

Ihmisten välisissä mahdollisuuksissa, kyvyissä ja motivaatiossa käyttää ja hyödyntää digitaalisia sovelluksia, välineitä ja palveluja on todella suuria eroja.² Tämä näyttäytyi myös kehittämistyön aikana, sillä kohtasin paljon erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Lähtökohtia oli yhtä monta kuin oli kohtaamiani ihmisiä. Osalla ei ole digilaitteita, eivätkä niitä halua omistaa tai edes käyttää. Osalla on digilaitteet ja käyttävät niitä, mutta eivät välttämättä osaa käyttää tiettyä arjessa tarvittavaa sähköistä palvelua. Lisäksi osalla ei ole digilaitteita ja ovat siksi tahtomattaan digitaalisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Digituen merkitys

      Digitalisaation jatkuva kehittyminen vaatii myös jatkuvaa kehitystä digituen tarjonnan näkökulmasta. Digitukea niin kansalaisille kuin yrityksille tarjoavat kunnat, julkishallinnon toimijat, järjestöt, erilaiset hankkeet ja yritykset.³ Käytännössä digituki voi olla digitaalisen viranomaisasioinnin, palvelun sekä älylaitteen käytön tukea, joka voi toteutua etä- tai lähitukena tai koulutuksina.⁴ Esimerkkinä Liperin kunnan tarjoamaa digitukea voi saada muun muassa kirjastoista, kunnan palvelupisteeltä sekä nuoriso- ja työllisyyspalveluilta.

Kehittämistyön tavoitteeksi muodostui kehittää työnhakijoille suunnattua digitukea, sillä heikkojen digitaitojen oli koettu vaikeuttavan työnhakemista sekä siten myös työllistymistä. Vaikka digituen tarve oli selkeä, niin tuen tarjoamisen mahdollisuudet eivät kuitenkaan olleet.

Työnhaun näkökulmasta tarkastellen digitaalisuus voi lisätä työllistymismahdollisuuksia, sillä se voi mahdollistaa työnantajan ja työnhakijan kohtaamisen.⁵ Esimerkiksi erilaisissa digitaalisissa työnhakupalveluissa, kuten Työmarkkinatorilla, molemmat osapuolet voivat löytää ja tulla löydetyksi. Digitaidot eivät ole tarpeelliset pelkästään työnhaun näkökulmasta, vaan niitä tarvitaan nykypäivänä myös yleisesti koulutuksissa ja työelämässä.¹

Digitaitoja, kuten taitoja elämässä yleensäkin, on valtava määrä. Onneksi kaikkia taitoja ei tarvitse oppia eikä osata, mutta riittävän hyvät digitaidot voivat auttaa myös käytännön arjessa esimerkiksi säästämään rahaa ja aikaa. Riittävien digitaitojen määritellyssä hyvänä apuna voivat toimia erilaiset testit tai kartoitusvälineet.⁶ Itselleen voi valita esimerkiksi sopivan osaamistason, jonka avulla voi hahmottaa, mitä jo osaa sekä mitä haluaa ja mahdollisesti tarvitsee opetella. Taitojen määrittely vaiheessa myös digituen tarve voi nousta esille.

Yhteistyöllä tuloksiin

Tämä kuvaa mielestäni myös kehittämistyön kokonaisuutta. Asiakkaiden ja työllisyyspalveluiden työntekijöiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi koin kehittämistyön aikana tärkeäksi yhteistyön myös SoTyDigi-hankkeen kanssa. Eri tahojen kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta esille nousi eri näkökulmia, kokemuksia ja ajatuksia, joita yhdistellen syntyi myös kehittämistyön konkreettiset tulokset: asiakastyöhön soveltuva työväline työnhaussa tarvittavien digitaitojen kartoittamiseen sekä palvelukonsepti yksilöllisestä digivalmennuksesta.

Kehittämistyön prosessi kokonaisuudessaan laittoi pohtimaan, onko nyt tarjolla oleva digituki riittävää. Voisiko digituen kehittäminen toimia osaltaan ratkaisuna yhteiskunnan haasteisiin myös työllisyydenhoidon näkökulmasta? Kaikki eivät voi valita, ovatko he osallisina digitaalisessa yhteiskunnassa vai eivät, mutta uskon, että me, joilla digitaitoja ja tahtoa on, voimme yhteistyötä tehden vaikuttaa osaltaan digiosallisuuden edistämiseen. Digitalisaation kehittyminen ei ole kuitenkaan näyttämässä hidastumisen merkkejä, joten yhteistyössä tehtävää digituen kehittämistyötä jatketaan edelleen.

Jos sinä esimerkiksi pohdit omien digitaitojesi riittävyyttä, niin älä pohdi yksin – tukea on saatavilla. Digitaitoja voi ja kannattaa kehittää, sillä parhaimmillaan digitaalisuus voi nimittäin toimia positiivisten asioiden mahdollistajana ja luoda ytyä muun muassa työnhakuun!

Sanna Härkönen
Digi-innostuja
Karelia AMK:sta valmistunut sosionomi
YTYÄ! -hankkeen työhönvalmentaja

Lähteet:

¹ Lehtovaara, H. & Namrood, T. 2021. Koronapandemia ja digiloikan opit. Maahan muuttaneiden naisten työllistämishanke edisti digitaitoja Helsingissä. Aikuiskasvatus, 41(3), 258-262. https://doi.org/10.33336/aik.111583. 11.10.2022
² Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Työterveyslaitos. Tietoa työstä. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143939/TTL-978-952-261-997-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 14.10.2022
³ Kuusisto, O., Merisalo, M., Kääriäinen, J., Hänninen, R., Karhinen, J., Korpelva, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Taipale, S. & Wilska, T-A. 2022. Digiosallisuus Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163789/VNTEAS_2022_10.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 14.10.2022
⁴ Valtioneuvosto. 2022. Työttömyyden kasvot – OECD:n tutkimusraportti tarkastelee suomalaista työttömyyttä ihmiskeskeisestä näkökulmasta. https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/tyottomyyden-kasvot-oecd-n-tutkimusraportti-tarkastelee-suomalaista-tyottomyytta-ihmiskeskeisesta-nakokulmasta-. 13.10.2022
⁵ Työ- ja elinkeinoministeriö. 2021. TE-palvelut. Digitaidot työnhaussa ja työelämässä. https://toimistot.te-palvelut.fi/-/digitaidot-työnhaussa-ja-työelämässä. 9.10.2022
⁶ Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry. Digitaitotasot. https://tieke.fi/digitaitotasot/. 13.10.2022

Työkavereilla on merkitystä

Törmäsin artikkeliin, jossa sanottiin työn merkityksistä suomalaisille ehdottomasti tärkeimmän olevan raha.
Se on epäilemättä toimeentulon kannalta tärkeä asia itse kullekin, mutta viime aikoina olen kovasti pohtinut ihmisten välistä vuorovaikutusta työpaikoilla.
Mikäli työyhteisö tarjoaa positiivia ihmissuhteita, tuntuu työ merkitykselliseltä. Eikö totta?

Ihminen tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Hyvä ystävä kulkee rinnalla hyvinä ja huonoina päivinä. Hän jaksaa kuunnella murheitamme, sietää virheitämme ja antaa anteeksi kun mokaamme.
Kun ihmisellä on ystäviä, hän ei jää yksin ongelmiensa kanssa. Huolien jakaminen, kuulluksi tuleminen, ystävien neuvot ja konkreettinen apu keventävät henkistä taakkaa vaikeissa elämäntilanteissa ja auttavat toipumaan kriiseistä ja sairauksista.

Hyvien ihmissuhteiden merkitys korostuu nykypäivän työelämässä, jossa jatkuvat muutokset, tiukat tulostavoitteet ja epävarmuus työpaikan säilymisestä synnyttävät kovia henkisiä paineita.
Koska vietämme työpaikalla suuren osan ajastamme, on selvää, että myös työpaikan ihmissuhteet vaikuttavat mielialaamme.
Jos oikein hyvin käy, työpaikalta voi myös löytää hyvän ystävän, joka seuraa mukanasi elämän eri käänteissä vaikka tiet työn puolesta erkanesisivatkin.
Olen itse niin onnekkaassa asemassa, että olen löytänyt elämääni työyhteisöjen kautta tällaisia ystäviä useamman. Kiitos teille siitä ❤

Arvostan suuresti työssäni sitä, että työtoverit sekä yhteistyökumppanit kyselevät aina aika ajoin kuulumisia ja ovat valmiita tarjoamaan apuaan tiukan työrupeaman keskellä. 
On hienoa huomata, että puhelu kollegalle maakunnan toiselle laidalle, antaa itselle uusia ajatuksia/eväitä jatkaa sillä hetkellä haasteelliselta tuntuvaa tehtävää.
Tai, että lounas työtoverin kanssa piristää kummasti, kun voi vaikka nauraa hulvattomasti maha kippurassa hassuille jutuille ja ottaa siten ”etäisyyttä” sen hetkiseen työtehtävään.
Entäs se tunne, kun pystyt olemaan kollegalle luottamuksen arvoinen ja tukemaan häntä vaikkapa elämänkriisin kohdatessa?

YTYÄ!-hankkeessa työskennellessäni on suorastaan mahtavaa se, että olen saanut tutustua huippuihin tyyppeihin laaja-alaisesti maakunnassa ja että meillä on hyvä tiimi työskentelemässä moniammatillisesti meidän työnhakijoiden parhaaksi.
Yhteistyössä on voimaa ja sillä päästään tuloksiin!
Erityiskiitokset YTYÄ!-työhönvalmentajille työstänne hankkeen eteen👍

Pitäkäämme siis huolta itsestämme ja toisistamme!

Minna Ikonen
Hankekoordinaattori
YhteisTYÖLLÄ tuloksiin -hanke

Yhdistysvierailu: Kontiolahden työttömät ry

Saavumme Kontiotuvalle lämpimien tervehdysten saattelemana keskustelemaan yhdistyksen toiminnasta. Meidät vastaanottavat yhdistyksen sihteeri Kati Suomalainen sekä Kontiotuvan yhteisökoordinaattori Mirja Mölsä.

Käymme läpi yhdistyksen toimintaa, joka on varsin moninaista. Yhdistyksen toiminta käsittää Kontiotuvan, Töpinän torin sekä monenlaista toimintaa useassa eri paikassa. Yhteistyössä muiden toimijoiden (yhdistykset, kunta ym.) kanssa yhdistys on järjestänyt erilaisia tapahtumia, retkiä, pelejä – mitä milloinkin keksitään! Yhdistys on huomioinut toiminnassaan myös viimeaikaiset tapahtumat maailmalla ja ollut mukana järjestämässä avun koordinointitapahtumaa ukrainalaisille sotapakolaisille.

Kontiotupa on matalan kynnyksen kohtaamispaikka eri ikäryhmille.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikalle on todella ollut tilausta, sillä hankkeen tavoite 100 yksittäistä kävijää vuodessa ylitettiin reilusti jo ensimmäisen viiden kuukauden aikana (160). Kontiotupa on avoinna arkipäivisin 9–14.30 ja kuka tahansa on tervetullut vaikkapa lukemaan päivän lehdet, juomaan kahvia, katsomaan televisiota tai muuten vain keskustelemaan. Tuvalla järjestetään myös erilaisia ryhmiä, joiden sisältöön voi esittää toiveita tai vaikkapa tarjoutua vapaaehtoiseksi vetäjäksi! Ryhmien järjestämisen on tarjolla hyvät ryhmätilat, erilaisia pelejä ja mm. kangaspuut. Kontiotuvalla on myös veloituksetta varattavia kokoustiloja yhdistysten käyttöön.

Kierrätyskeskus Töpinän tori sijaitsee Kontiolahden kirkonkylällä Keskuskadulla.

Se ottaa vastaan tavaroita lahjoituksena ja tarjoaa oivan mahdollisuuden tukea kestävää kehitystä. Siistit ja käyttökelpoiset aikuisten ja lasten vaatteet, astiat, liinavaatteet, laitteet, kirjat, elokuvat ym. ovat tervetulleita. Huonekaluja Töpinälle ei valitettavasti pienten tilojen vuoksi mahdu. Töpinän tori on avoinna ma-to klo 10–18 ja pe klo 10-14.

Yhdistys on kokenut yhteistyön kunnan kanssa toimivaksi. Erilaisten tapahtumien järjestämiseen toivotaan kuitenkin vielä tiiviimpää yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa ja mielellään uusia toimijoita mukaan. Vapaaehtoiset ryhmien tai tapahtumien järjestäjät ovat myös tervetulleita. Töpinän torille ja siihen liittyviin toimintoihin kaivataan lisää työntekijöitä. Yhdistykseen on mahdollisuus työllistyä, mikäli käytettävissä on 100 % palkkatuki. Yhdistys tarjoaa mainion mahdollisuuden saada mm. kaupallisen alan kokemusta. Yhdistyksellä onkin mukavia muistoja työllistämisestä, kun eräässäkin tapauksessa työntekijä eteni työkokeilun kautta palkkatukityöhön ja siitä avoimille markkinoille työelämään. Vapaaehtoistyötä tekevät ovat myös kultaa kalliimpia ja tarjoavat toisaalta erilaisia mahdollisuuksia tekijälleen. Oletko aina haaveillut elokuvaohjaajan urasta? Entäpä jos tarjoutuisitkin ensin ideoimaan ja ohjaamaan jonkin pienemmän näytelmän vaikkapa Kontiotuvan puitteissa!

Yhdistyksen toimintaan voi tulla mukaan vapaaehtoisena, jäsenenä tai kannatusjäsenenä. Tiistaisin ja torstaisin yhdistys järjestää ruokajakelua, jota yhdistyksen jäsenmaksun maksaneet jäsenet voivat hyödyntää.
Lisätietoja yhdistyksen toiminnasta ja jäsenyydestä voi lukea yhdistyksen kotisivuilta.

Kirjoitus: Mika & Minna, YTYÄ! -työhönvalmentajat Kontiolahdelta

Töpinän tori sijaitsee Kontiolahdella osoitteessa Keskuskatu 21.

KTRY:n sihteeri Kati Suomalainen Kontiotuvalla kangaspuiden äärellä.

Lisätietoja
https://kontiotupa.fi/
FB: https://www.facebook.com/kontiotupa

https://kontiolahdentyottomat.fi/
FB: https://www.facebook.com/Topinantori/

Oppia ikä kaikki!

Liperiläinen Pekka Pietarinen alkoi nelikymppisenä miettiä, mitä työltään ja tulevaisuudeltaan haluaa. Vastuu työtehtävissä oli lisääntynyt vuosi vuodelta, mutta koulutus puuttui. Oli muutoksen aika. Lue Pekan tarina ja kokemus työhönvalmennuksesta.

Koulutus jäi puuttumaan, kun työt veivät mennessään

Olen tehnyt aina töitä. Urheiluharrastusteni kautta päädyin aikanaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tehtäviin kunnalle. Siitä erilaisten sattumien ja mutkien kautta rakennusalalle, jolla on vierähtänyt pian liki kaksikymmentä vuotta. Koulutus jäi puuttumaan, kun työt veivät mennessään.

Muutama vuosi sitten alkoi tuntua, etten ollut täysin tyytyväinen työhöni. Mietin, olinko tehnyt elämässäni itse valintoja ollenkaan vai lähinnä ajautunut tilanteesta toiseen. Kaipasin muutosta. Niin otin yhteyttä TE-toimistoon, josta minut ohjattiin Ylämyllyn Duunitalolle työhönvalmennukseen. Sitä kautta asiat lähtivät uuteen alkuun.

Ajatusteni taustalla oli aiheettomia pelkoja

Ihan ensimmäiseksi aloitin käynnit ammatinvalintapsykologilla. Sen rinnalla minut ohjattiin Joensuun seudun erilaiset oppijat Jose ry:n palveluihin. Tämä siksi, että nuoruudesta oli jäänyt tunne siitä, että oppiminen olisi minulle vaikeaa. Lukiseulassa ja muissa testeissä ei kuitenkaan löytynyt mitään poikkeavaa.

Ymmärsin, että ajatukseni olivat vanhoista kokemuksista kumpuavia aiheettomia pelkoja.

Taustalla vaikutti sekin, ettei kouluaikanani vielä käytetty tietokoneita. Josen kautta saamani IT-opetus madalsi osaltaan opiskelukynnystä.

Prosessi johti siihen, että aloitin tänä keväänä Riverialla tuotannon esimiestyön erikoisammattitutkinnon opinnot. Luutuneet käsitykseni luokkaopiskelusta 16-vuotiaiden kaverina osoittautuivat vääriksi. Opiskella voi monin tavoin. Tuskin olisin kymmenen vuotta sitten itsekään uskonut, että opiskelen tänä päivänä etänä kotoa käsin työlainsäädäntöä tietokoneella ja paljon muuta.

Asioita on hyvä pohtia yhdessä

Minun kohdallani Ytyä-hankkeesta saatu työhönvalmennus laajensi näkökulmia ja avasi uusia ovia mahdollisuuksiin, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin tietoinen. Ihmisenä olen ehkä sellainen, etten ole ensimmäisten joukossa menossa uutta kohti. Suhtaudun kuitenkin asioihin avoimesti. Otan vastaan, kuuntelen ja katselen. Oli myös tärkeää, että sain poissuljettua ajatuksistani asioita, jotka olivat aiheuttaneet turhia pelkoja.

Nyt olen nelikymppinen opiskelija ja katson positiivisesti tulevaisuuteen. Menen edelleen asia ja askel kerrallaan eteenpäin. Uskon, että koulutus avaa minulle jatkossa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Jos mietit yhtään samoja asioita kuin minä, kannustan hakemaan ja ottamaan apua vastaan.

Valmiita vastauksia työhönvalmennus ei anna, mutta on hyvä pohdiskella asioita yhdessä toisten kanssa ja saada uutta ajantasaista tietoa. Sitä kautta löysin itsestäni rohkeutta kaipaamaani muutokseen. Kiitokset kanssakulkijoille.

Pekka Pietarisen kertoman perusteella kirjoittanut Matleena Pekkanen

Mikä auttaa työllistymisessä? Mikä estää?

Huhtikuisena tiistai-iltapäivänä me Ytyän työhönvalmentajat jalkauduimme hankekuntiemme Kontiolahden, Liperin, Outokummun ja Polvijärven kauppoihin kohtaamaan ihmisiä. Keskustelimme mm. työnhausta, työttömyydestä ja työmarkkinoista. Ja hyviä kohtaamisia meillä olikin: saimme niistä tärkeää tietoa ja uusia ideoita – kiitokset kaikille.

Keskusteluissa työnhaun tärkeimmäksi keinoksi nousi oma asenne ja aktiivisuus.

Moni kertoi saaneensa työpaikan omien verkostojen kautta omalla yhteydenotolla:

- Aktiivisuus on a ja o. Pitää etsiä ja kysellä kavereilta, huhuilla tuttaville ja kumminkaimolle. Työnantajat arvostavat aktiivista ihmistä. Pitää näyttää, että haluaa töihin.

Toisena merkittävänä asiana esiin nousi kyky ajatella työnhakua ja työllistymistä pitkäjänteisesti ja avarakatseisesti:

- Pitää nähdä pitemmälle, ymmärtää, että pienikin työpätkä vie eteenpäin. Viikon sijaisuus pitää ottaa vastaan, se kantaa sitten eteenpäin. Ylipäätään kaikki työ pitää nähdä arvokkaana. Ihminen putoaa helposti kelkasta, jos jää kotiin.

Aina tilanteisiin ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Keskusteluissa koettiin ymmärrystä työttömiä kohtaan ja nähtiin työmarkkinoiden muuttuneen vanhoista ajoista, jolloin työpaikan sai kävelemällä konttorin ovesta sisään.

Työnhaun esteiksi mainittiin mm. terveydentila, matala koulutus, kalliit ja pitkät työmatkat, digitaitojen ja -laitteiden puute, tukijärjestelmien byrokratia, työnantajien liian suuret vaatimukset sekä ikäsyrjintä. Näihin toivottiin ratkaisuja valtiovallalta.

- Isoilla voittoa tahkoavilla yrityksillä voisi olla jonkinlainen yhteiskuntavastuu. Velvollisuus työllistää monenlaisia ihmisiä esimerkiksi osatyökykyisiä ja iäkkäitä.

Kohtaanto-ongelma mietitytti sekin:

- Onko todella niin, että meidän työttömistä ei voida kouluttaa tekijöitä paikkoihin, joissa puute työvoimasta?

- Jos hoitoalalle ei saada tekijöitä, jotain siellä on pahasti vialla.

Esiin nousi myös yhteiskunnan polarisoituminen ja kiristyneet asenteet työttömiä kohtaan:

- Työttömistä puhutaan välillä tosi rumasti, jopa sellaista vihapuhetta, että on laiska ja elätti ja muuta vastaavaa.

- Työttömiä auttaisi, jos ei tarvitsisi tuntea omasta tilanteesta syyllisyyttä ja häpeää.

Työhönvalmentajina pidämme tätä äärimmäisen tärkeänä viestinä. Sanat rakentavat todellisuutta.

Työttömyydelle ei saa antaa sellaisia merkityksiä, jotka heikentävät ihmisen työllistymismahdollisuuksia jatkossa.

Entä toiveet ja uudet ideat? Perinteistä mestari-kisälli -mallia kaipasi usea keskustelija. Koulutuksen ja työelämän nähtiin etääntyneen toisistaan.

- Koulutuksiin lisää harjoitteluja ja työelämään tutustumisia ja vuoropuhelua ylipäätään.

Villejäkin ideoita heitettiin ilmaan:

- Tarvitaan kyliä kiertävä IT-bussi, jossa saa tietoa työpaikoista, voi tehdä hakemuksia ja hoitaa digiasioita ohjaajan kanssa.

Kyydit puhuttivat ylipäätään. Kyliltä kaivattiin asiointiliikennettä taajamiin. Bussi voisi olla samalla vaikka yhteispalvelupiste. Rahakin nähtiin ratkaisuksi:

- Ihmiselle voisi maksaa kunnollisen työllistymisbonuksen, niin ei sitten heti tulisi ongelmia tukien loppumisen kanssa tai voisi vaikka muuttaa työn perässä.

Nykyiset palvelut saivat kritiikkiä:

- Työnhakija tarvitsee apua, ei pelkkiä puhelinsoittoja, että joko olet työllistynyt. Ihan konkreettista tietoa haettavista paikoista ja tehtävistä ja ylipäätään tukea siihen työllistymiseen. Sellaisia positiivisia keinoja ja henkistäkin tukea, ei kyttäämistä. Työnhaku on tosi rankkaa, kun tulee torjutuksi ja taas pitää vaan kerätä itsensä.

Kritiikkiin on varmasti osaltaan aihetta, mutta yksilöllistä tukeakin on tarjolla. Sitä saa muun muassa meiltä YTYÄ-valmentajilta. Tule tutustumaan tai vinkkaa kaverille!

Yhteistyöterveisin, Team YTYÄ!