YTYÄ-blogi, toukokuu 2022

Mikä auttaa työllistymisessä? Mikä estää?

Huhtikuisena tiistai-iltapäivänä me Ytyän työhönvalmentajat jalkauduimme hankekuntiemme Kontiolahden, Liperin, Outokummun ja Polvijärven kauppoihin kohtaamaan ihmisiä. Keskustelimme mm. työnhausta, työttömyydestä ja työmarkkinoista. Ja hyviä kohtaamisia meillä olikin: saimme niistä tärkeää tietoa ja uusia ideoita – kiitokset kaikille.

Keskusteluissa työnhaun tärkeimmäksi keinoksi nousi oma asenne ja aktiivisuus.

Moni kertoi saaneensa työpaikan omien verkostojen kautta omalla yhteydenotolla:

- Aktiivisuus on a ja o. Pitää etsiä ja kysellä kavereilta, huhuilla tuttaville ja kumminkaimolle. Työnantajat arvostavat aktiivista ihmistä. Pitää näyttää, että haluaa töihin.

Toisena merkittävänä asiana esiin nousi kyky ajatella työnhakua ja työllistymistä pitkäjänteisesti ja avarakatseisesti:

- Pitää nähdä pitemmälle, ymmärtää, että pienikin työpätkä vie eteenpäin. Viikon sijaisuus pitää ottaa vastaan, se kantaa sitten eteenpäin. Ylipäätään kaikki työ pitää nähdä arvokkaana. Ihminen putoaa helposti kelkasta, jos jää kotiin.

Aina tilanteisiin ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Keskusteluissa koettiin ymmärrystä työttömiä kohtaan ja nähtiin työmarkkinoiden muuttuneen vanhoista ajoista, jolloin työpaikan sai kävelemällä konttorin ovesta sisään.

Työnhaun esteiksi mainittiin mm. terveydentila, matala koulutus, kalliit ja pitkät työmatkat, digitaitojen ja -laitteiden puute, tukijärjestelmien byrokratia, työnantajien liian suuret vaatimukset sekä ikäsyrjintä. Näihin toivottiin ratkaisuja valtiovallalta.

- Isoilla voittoa tahkoavilla yrityksillä voisi olla jonkinlainen yhteiskuntavastuu. Velvollisuus työllistää monenlaisia ihmisiä esimerkiksi osatyökykyisiä ja iäkkäitä.

Kohtaanto-ongelma mietitytti sekin:

- Onko todella niin, että meidän työttömistä ei voida kouluttaa tekijöitä paikkoihin, joissa puute työvoimasta?

- Jos hoitoalalle ei saada tekijöitä, jotain siellä on pahasti vialla.

Esiin nousi myös yhteiskunnan polarisoituminen ja kiristyneet asenteet työttömiä kohtaan:

- Työttömistä puhutaan välillä tosi rumasti, jopa sellaista vihapuhetta, että on laiska ja elätti ja muuta vastaavaa.

- Työttömiä auttaisi, jos ei tarvitsisi tuntea omasta tilanteesta syyllisyyttä ja häpeää.

Työhönvalmentajina pidämme tätä äärimmäisen tärkeänä viestinä. Sanat rakentavat todellisuutta.

Työttömyydelle ei saa antaa sellaisia merkityksiä, jotka heikentävät ihmisen työllistymismahdollisuuksia jatkossa.

Entä toiveet ja uudet ideat? Perinteistä mestari-kisälli -mallia kaipasi usea keskustelija. Koulutuksen ja työelämän nähtiin etääntyneen toisistaan.

- Koulutuksiin lisää harjoitteluja ja työelämään tutustumisia ja vuoropuhelua ylipäätään.

Villejäkin ideoita heitettiin ilmaan:

- Tarvitaan kyliä kiertävä IT-bussi, jossa saa tietoa työpaikoista, voi tehdä hakemuksia ja hoitaa digiasioita ohjaajan kanssa.

Kyydit puhuttivat ylipäätään. Kyliltä kaivattiin asiointiliikennettä taajamiin. Bussi voisi olla samalla vaikka yhteispalvelupiste. Rahakin nähtiin ratkaisuksi:

- Ihmiselle voisi maksaa kunnollisen työllistymisbonuksen, niin ei sitten heti tulisi ongelmia tukien loppumisen kanssa tai voisi vaikka muuttaa työn perässä.

Nykyiset palvelut saivat kritiikkiä:

- Työnhakija tarvitsee apua, ei pelkkiä puhelinsoittoja, että joko olet työllistynyt. Ihan konkreettista tietoa haettavista paikoista ja tehtävistä ja ylipäätään tukea siihen työllistymiseen. Sellaisia positiivisia keinoja ja henkistäkin tukea, ei kyttäämistä. Työnhaku on tosi rankkaa, kun tulee torjutuksi ja taas pitää vaan kerätä itsensä.

Kritiikkiin on varmasti osaltaan aihetta, mutta yksilöllistä tukeakin on tarjolla. Sitä saa muun muassa meiltä YTYÄ-valmentajilta. Tule tutustumaan tai vinkkaa kaverille!

Yhteistyöterveisin, Team YTYÄ!