AR- (augmented reality) eli lisätty todellisuus tarkoittaa sitä, että oikean maailman näkymään on lisätty virtuaalista sisältöä, jota katsellaan esim. puhelimen tai tabletin näytön kautta. Esimerkiksi joitakin vuosia sitten suureen suosioon noussut Pokémon Go-peli hyödyntää lisättyä todellisuutta pokémonien nappaamisessa.

Varhaiskasvatuksessa lisättyä todellisuutta voi monipuolisesti hyödyntää esimerkiksi arjen rikasteena tai erilaisten projektien yhteydessä. Seuraavaksi esittelyssä muutamia lisättyä todellisuutta hyödyntäviä sovelluksia.

3D Bear

Sovelluksessa on erilaisia 3D -malleja, joita voi katsella tai muokata. Toimii tabletin kameran kautta. Sovellusta voi hyödyntää monella eri tavalla esimerkiksi erilaisissa projekteissa.

Toimintaesimerkkejä:

Sovelluksen avulla voi opetella tunnistamaan erilaisia eläimiä. Eläinmalleja voidaan liikutella ympäristössä sekä suurentaa tai pienentää niitä. Lisäksi voidaan myös leikkiä ja visualisoida miltä esim. jättiläislintu näyttäisi sisällä päiväkodissa.

Sovellus voi toimia rikasteena erilaisten ilmiöiden tai teemojen tutkimuksessa. Esim. avaruusteema: voidaan tutkia planeettojen 3D-malleja. Hyönteisteema: voidaan tutkia erilaisia hyönteismalleja ja kokeilla suurentaa sekä pienentää niitä. Tunteiden harjoittelu: katsellaan erilaisia ilmeitä 3D-mallien avulla, mietitään millaisia tunteita ne ilmentävät. Sovelluksella voidaan myös suunnitella esim. miten päiväkodin tiloja voisi kehittää tai miten lapset haluaisivat sisustaa päiväkodin tiloja.

Lisäksi AR-elementit voidaan ottaa mukaan leikin keinoin. Esim. leikitään sisustussuunnittelijaa, mietitään, miten lapset haluaisivat sisustaa eri tiloja, tuodaan sovelluksen avulla erilaisia huonekaluja tiloihin. Voidaan myös leikkiä tutkimusmatkailijaa ja tutkia eri eläimiä ja kasveja tai vaikkapa rakentaa oma taikamaailma. Sovelluksella on myös hauska ottaa erilaisia kuvia esim. dinosaurusten kanssa.

Kokemuksia 3D Bearin käyttämisestä:

Lapset rakentelevat mielellään erilaisia 3D-malleja sisältäviä kuvia. Kuvista voi hyvin jatkaa työskentelyä esimerkiksi tarinan muodossa: lasta voidaan pyytää keksimään kuvasta oma tarina tai lastavoidaan pyytää kuvailemaan mitä kuvassa tapahtuu. Sovelluksen avulla voidaan myös pohtia mikä mediassa on totta ja mikä ei. Sovellus sopii monenikäisille noin 3-vuotiaasta alkaen.

Mur-kirja ja sovellus

Mur eli karhu on lastenkirja, jota voidaan lukea perinteisesti tai katsella tablet-laitteella lisätyn todellisuuden sovelluksen kautta. Mur -sovellus

Sovelluksen avulla kirjasta avautuu sekä lisätyn todellisuuden elementtejä kuin myös kirjan virtuaalinen satumaailma. Sovelluksen avulla pääsee mm. kurkistamaan nukkuvien karhujen pesään. Sovelluksessa on rauhallinen musiikki ja kauniit piirroshahmot, jotka inspiroivat lasta testaamaan sovelluksen toimintoja. Kirja ja sovellus sopivat monen ikäisille, mutta erityisen innostuneita ovat olleet noin 2–4-vuotiaat lapset. Mur-sovellus on ilmainen ja se on ladattavissa sekä Play -kaupasta että AppStoresta.

Quiver

Quiver -sovelluksen avulla värityskuvat ”heräävät eloon”. Quiverin sivuilta löytyy muutamia ilmaisia pohjia, joiden avulla voi aloittaa lisättyyn todellisuuteen perehtymisen. https://quivervision.com/coloring-packs

Quiver -värityskuvien tekeminen on mukavaa ja kehittävää, koska tässä tekemisessä yhdistyy käsillä tekemisen ilo kuin myös tekniikan tuomat mahdollisuudet värityskuvien elävöittämiseen. Lisäksi toiminta soveltuu pienillekin lapsille. Lapset katselvat innokkaasti värittämiänsä kuvia 3D-malleina ja lisäksi samalla voidaan pohtia, miten värityskuva saadaan näkymään tabletin näytölle.

Google Arts & Culture 

MyAr -julle

MyAr -julle on helppokäyttöinen sovellus, jonka avulla voi ottaa tonttukuvia. Sovelluksessa on valittavana kolme erilaista tonttuhahmoa, jotka toimivat tarrojen tapaan. Niitä voi pienentää, suurentaa ja liikutella kuvattaessa. Kun tonttu on laitettu haluttuun paikkaan, voidaan siitä ottaa valokuva. Tonttukuvia voi hyödyntää esim. askartelemalla omista valokuvista tonttukortit.

Kokemuksia sovelluksen käytöstä lasten kanssa:

Sovellus on yksinkertainen käyttää ja sopii hyvin valokuvaamisen harjoitteluun. Sovelluksessa on myös lyhyt tonttutarina, jonka voi kuunnella ennen kuin lähtee ottamaan kuvia. Lastentuokioissa lapset ovat innoissaan valinneet tonttuhahmoja ja miettineet minne tontun laittaisi valokuvaan. Osalle lapsista hauskin osuus on ollut se, kun on saanut kokeilla miten tonttua saa suurennettu ja millä tavoin sitä saa liikuteltua tabletilla. 

AV eli lisätty virtuaalisuus (augmented virtuality) tarkoittaa sitä, että virtuaalitodellisuuteen on lisätty jokin todellisen maailman esine. Liperin kunnassa toteutettiin keväällä ja kesällä 2022 kolmessa päiväkodissa digitaideprojekti, jossa hyödynnettiin lisättyä virtuaalisuutta.

Digitaideprojektissa lapset pääsivät ensin tekemään omat taideteokset vesiväreillä tai vahaliiduilla, jonka jälkeen jokaisesta taideteoksesta otettiin valokuva. Samalla harjoiteltiin lasten kanssa yhdessä valokuvaamista. Kun valokuvat oli otettu, ne siirrettiin tietokoneelle ja sieltä edelleen virtuaaliseen taidegalleriaan, joka tehtiin Artsteps nimisellä sovelluksella. Artsteps on ilmainen sovellus, jonka avulla voi tehdä erilaisia taidegallerioita. 

Kun taideteokset oli siirretty galleriaan, lapset pääsivät tutustumaan virtuaaligallerioihin tablettien avulla. Lapset pääsivät tarkastelemaan taideteoksia ja liikkumaan galleriassa tabletin painikkeiden avulla. Lapset oppivat tabletin käytön nopeasti ja heistä oli hauskaa etsiä oma taideteos galleriasta sekä katsella miltä galleria näytti. Digitaideprojektiin osallistui 2-5 vuotiaita lapsia. 

Ohjelmointiosaaminen on kaikille hyödyllinen taito, jossa ei ole kyse pelkästään koodaamisesta. Osaamiseen kuuluvat olennaisesti myös monipuoliset ajattelun taidot ja ymmärrys digitaalisesta, ohjelmoidusta maailmasta ja siinä toimimisesta sekä siitä, mitä kaikkea ohjelmoimalla voi saada aikaan.

 Pienten lasten kanssa tutustutaan teknologiseen ympäristöön ja harjoitellaan ohjelmoinnissa tarvittavia valmiuksia ja perustaitoja: Havainnoidaan ja nimetään arjen teknologiaa ja laitteita sekä pohditaan niiden tarkoitusta ja toimintaa. Innostetaan ihmettelemään asioita sekä rohkaistaan tekemään kysymyksiä ja etsimään niihin vastauksia. Harjoitellaan loogisen ajattelun taitoja, kuten luokittelua ja vertailua. Opetellaan kertomaan asioista ja omista ajatuksista sekä toimimaan yhdessä ja annettujen ohjeiden mukaisesti.

Liperin kunnassa on varattavaa teknologiaa, jota kaikki yksiköt pystyvät lainaamaan. Seuraavat esiteltävät laitteet löytyvät Liperin varattavasta teknologiasta.

Kubo-robotit

Kubo-robotit kehittävät erinomaisesti lasten ohjelmoinnillista ajattelutaitoa. Lapset ohjelmoivat robotille käskytoimintoja, jonka mukaan robotti liikkuu eteenpäin. Kubo liikkuu, kun se lasketaan toimintalaattojen päälle. Laattoja pystyy yhdistelemään palapelin tavoin. Kubolle voi tallentaa myös funktioita, joita se osaa toteuttaa muististaan. Näin lapsille kehittyy ajatus algoritmista, ohjeiden antamisesta koneelle.

Ohjelmointiosaamista voi harjoittaa osaamistasot huomioiden: pienetkin lapset osaavat yhdistellä Kubon toimintalaattoja, ja tutkia mitä niistä tapahtuu. Vaativampia ohjelmointiharjoituksia pystytään tekemään funktioiden avulla, jossa lasten tulee ohjelmoida robotin muistiin reittejä.

Ohjelmoitava Lego-juna

Lego Education Coding Express edistää erinomaisesti pienempienkin lasten ohjelmoinnillista ajattelua. Lapset pääsevät rakentamaan junaradan, minkä jälkeen junaa voidaan ohjata joko tabletin avulla tai laittaa se pyörimään itsestään. Jos juna liikkuu itsestään, lapset pystyvät laittamaan toimintalaattoja junanraiteille. Toimintalaatat vaikuttavat junan liikkeeseen: juna voi esimerkiksi vaihtaa suuntaa, pysähtyä  tankille tai soittaa junan torvea. Paketissa tulee mukana myös paljon Dublopalikoita, jonka avulla voi rakennella omia tuotoksiaan tai valmiina olevia malleja. Lego Education Coding Expressin avulla pienetkin lapset pääsevät tutustumaan tabletin käyttöön sekä harjoittamaan ohjelmoinnillista ajattelua toimintalaattojen avulla.

Lego WeDo 2.0

Lego WeDo 2.0 on ohjelmoitava lego, joka soveltuu edistyneemmän ohjelmoinnillisen ajattelun kehittämiseen, noin viisivuotiasta eteenpäin. Lapset rakentavat aluksi valmiin legomallin, joita on valittavana runsaasti. Ohjeet rakentamiseen löytyy älylaitteen sovelluksesta. Rakentamisen jälkeen lapset ohjelmoivat legolleen erilaisia toimintoja älylaitteen sovelluksen kautta, kuten moottorin virtaa, ääniä sekä valon värejä. Ohjelmointiosuus on monipuolinen, minkä vuoksi se vaatii paljon aikuisen ohjausta.

Lasten kanssa tutustutaan teknologiseen ympäristöön ja opetellaan ohjelmoinnin valmiuksia ja perustaitoja. Loogisen ajattelun taitoja sekä asioiden jäsentely ja lajittelutaitoja harjoitellaan yhdessä lasten kanssa. Lapset tutustuvat eri laitteisiin ja robotiikkaan.

Ohjelmointiajattelu arjessa

Ohjelmoinnillisen ajattelun kehittämiseen ei aina tarvita uusia hienoja laitteita, vaan sitä pystytään kehittämään arkisillakin asioilla ja toimilla: lelujen lajittelu teeman mukaan, vaatteiden pukeminen oikeassa järjestyksessä ja asioiden nimeäminen ja kategoriointi kehittävät lasten ohjelmoinnillista ajattelutaitoa.

Ohjelmoinnillista ajattelua voi harjoittaa myös ulkona, koodeja voi tehdä luonnosta löytyvillä materiaaleilla. Lapset voivat rakentaa koodeja laittamalla riviin erilaisia materiaaleja, esimerkiksi kivi, kivi, käpy, keppi, kivi. Tämän jälkeen keksitään jokaiselle materiaalille merkitys, kivi voisi olla hyppy, käpy käsien taputus ja niin edelleen. Lasten tulee lopuksi suorittaa heidän rakentama toimintasarja.

Virtuaalimuseo

Animal Crossing: New Horizons

Animal Crossing on huippusuosittu pelisarja monen ikäisten keskuudessa, vaikka se profiloitunee lasten peliksi. Pelissä tyylitelty ihmishahmo elää söpöjen antropomorfisten eläinten parissa, tutustuu heihin ja jää velkavankeuteen kapitalistiselle pesukarhulle talon hankinnan jälkeen (ihan oikeasti, netti on täynnä Tom Nook-meemejä).

Pelisarjan uusin osa Animal Crossing: New Horizons ilmestyi uskomattoman hyvällä ajoituksella juuri koronasulun alkaessa 2020. Foliohatut pois, kyseessä liene vain älyttömän hyvä tuuri Nintendolle, eikä mikään japaninmaan peliteollisuuden salaliitto. Äkkiä ihmisillä oli älyttömästi aikaa neljän seinän sisällä, eikä tarpeeksi tekemistä.

New Horizons täytti mukavasti tylsyysaukon ja itsekin sitä pelasin valtavasti. Peli on kaikessa rutiininomaisuudessaan ja itseään toistavuudessaan todella viihdyttävää todellisuuspakoa ja myi älyttömiä määriä.

 Pelipedagoginen soveltaminen

Puhtaan viihdearvon lisäksi pelissä on kuitenkin yksi pedagogisesti kiinnostava osio, mikä pisti silmään heti: laaja ja hyvin realistinen museo. Pelaaja joutuu keräämään sinne joka ikisen kalan, fossiilin ja ötökän itse, mutta lopputulos on upea.

Neljäs opetusharjoitteluni osui vuoden 2021 alkuun, jolloin koronasulut olivat vielä voimissaan. Neljäs harjoittelu on hyvin vapaamuotoinen, joten päätin toteuttaa jo jonkin aikaa muhineen museoidean. Puolivälin päiväkoti aistihuoneineen oli tullut tutuksi lastenhoitajan sijaisuuksia tehdessä, joten kohdeyksikön valinta oli itsestään selvää. Sain vihreää valoa yksiköltä ja harjoitteluohjaajan Taru Koskisesta.

Aistihuoneessa on videotykki, kuplaputki, LED-nauhoja ja kunnon äänentoisto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan museo toimii niin, että kytken Nintendo Switchin telakan kautta tykkiin ja säädän aistihuoneen ohjauspadin kautta valot ja äänet sopivaksi.

Lopputulos on sekä lapsille, että aikuisille mieluinen, kaunis virtuaalimuseo. Kuljetan pelihahmoa ympäri museota ja lapset saavat pelata eläinbingoa heille jakamieni lappujen avulla. Kerron samalla lapsille kaiken tietämäni heidän löytämistään eläimistä. Lapsuudesta asti jatkunut eläintiedenörtteily onkin äkkiä käynyt hyödylliseksi, hehe!

Olen nyt toistanut virtuaalimuseon digipedagogina toimiessani. Olen edelleen käyttänyt Puolivälin päiväkodin aistihuonetta surutta hyväkseni, mutta mietin voisiko virtuaalimuseon toteuttaa muuallakin? Toki aistihuoneen erikoisominaisuudet jäävät puuttumaan, mutta toisaalta ne eivät ole museokäynnin pääasia.

En oikeastaan tarvitse kuin rauhallisen tilan, videotykin tai suuren näytön ja Nintendo Switchin tarpeeksi pitkälle pelatulla Animal Crossingilla varustettuna. Virtuaalimuseo selvästi kiinnostaa lapsia ja pienryhmässä meno pysyy tarpeeksi rauhallisena siihen, että jotain saatetaan jopa oppiakin.

Pelipedagogiikkaa kaikille!

Viihdepeleissä on suuri pedagoginen potentiaali, niin uskon. Niiden käyttö vaatii toki opetuspelejä enemmän valmisteluja (kuten Animal Crossingin tapauksessa satojen eri museokohteiden keräämisen vuoden mittaan) ja käyttökelpoisten ominaisuuksien analysoimista sekä puhtaasti pelin pelaamista.

Pelit eivät kiinnosta kaikkia, eikä tarvitsekaan. Tutustuminen niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin on mielestäni kuitenkin pedagogista täydennyskoulutusta vastaavaa, mutta kenties mielenkiintoisempaa toimintaa.

Jo pelkästään se, että pelit nykyisin nähdään aiempaa enemmän muunakin kuin ”typerinä lasten juttuina”, miellyttää tätä pelipedagogia suuresti.

Virtuaalimuseon kaltaiset projektit toivon mukaan rakentavat lujempaa pelipedagogiikan kivijalkaa, mikä kantaa hedelmää joskus tulevaisuudessa. Joten kasvattajat kaikenlaiset, tarttukaa johonkin peliin, kokeilkaa ja pohtikaa, kenelle peli sopii? Onko peli aikuisille vai lapsille suunnattu? Voisiko sillä olla pedagogista käyttöä? Onko Tom Nookilla hämäriä bisneksiä? Siinä päänvaivaa kello kolmeksi aamuyöllä.

Digipedagogi Minna

Digipedagogin pähkäilyä

Olen digipedagogi. Siis mikä, kysyy utelias, sinihiuksinen nuori nainen takarivistä. En ole varma mitä vastaisin. ”Digi-sitä” ja ”digi-tätä” ovat nykypäivän muotisanoja. ”Digiloikka”, ”digiosaaminen”, ”digipedagogiikka” ja ”digi-turvalleenkaatuminen”… okei, myönnän, viimeisen keksin itse. Haha.

Mutta siihen tilaan ”digiloikka” on usein päättynyt. Ei maailmoja ravistaviin uusiin mahdollisuuksiin ja taitoihin, vaan sotkuiseen mahalaskuun digilätäkköön. Teknologiaa on joka paikassa, mutta sitä ei aina käytetä tai ei vain osata käyttää. (Se ei tosin ole henkilöstön vika. Perehdytyksiä on ehkä yksi tai kaksi, mutta käyttövarmuutta tai teknologiaosaamista se ei kasvata.) Nyt tarvittaisiin oikea teknologiaosaamisen ja -opettamisen vallankumous.

Jotta teknologian käyttämisestä tulee vaivatonta, sitä pitää harjoitella kuin mitä tahansa muuta taitoa.

Ei mestarineulojakaan ole heti osannut luoda kauniita kirjoneuleita.

Ei, hän on pudotellut silmukoita, luultavasti sanonut monta painokelvotonta sanaa ja saanut sormenpäänsä kipeiksi monta kertaa.

Kun luen hankkeiden kuvauksia tai vaikkapa koulujen opetussuunnitelmia näen niissä paljon hyviä ajatuksia ja tavoitteita pohjalla. Maailma on erittäin digitalisoitunut jo nyt, eikä määrä tule vähenemään. Lasten on tärkeää saada tukeva pohja teknologian soveltamiseen jo varhaiskasvatuksessa. Näin uskon myös itse. Mutta kasvattajatkin tarvitsevat lisää tietoa laitteiden ja sovellusten käytöstä. Hekin tarvitsevat digikasvatusta, jottei teknologian soveltaminen jää puolitiehen.

Miten siis pitäisi edetä?

Pakollisia kursseja aikuisille? Kyllä, ehdottomasti.

Eikä mitään tappavan tylsiä Excel- tai Word-kursseja vain, ei. Kunnon digikasvatusta!

Luodaan kurssi, jossa kootaan oma tietokone osista, asennetaan Windows ja sitten vasta ohjelmat. Luodaan kurssi, jossa käydään itse läpi eri some-alustoja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia (ja riskejä tietenkin, Internet voi aikuisten oikeasti olla vaarallinen paikka). Luodaan kurssi, jossa oikeasti pelataan niitä pelejä, joita kirkassilmäiset lapsukaisetkin pelaavat. Luodaan kursseja, joiden jälkeen tietokone tai mikä tahansa laite tai ohjelma ei ole enää mörkö, vaan hyödyllinen työkalu, viihdekeskus ja tietopankki. Tällainen olisi oikea digiloikka. (Ei pelkkä ylikalliin konsultin pitämä kahden tunnin, tappotylsä luento.)

Digipedagogi Minna Antikainen