Ei ihme, että käytänkin ilmaisua ”osallisuus haastaa minua lähes päivittäin”.
Kun osallisuutta avaa ja konkretisoi arkityöhön ja arkitilanteisiin
ja kun organisaatiossa on tapahtunut ajattelutavanmuutos suhteessa
osallisuuteen, alkaa osallisuustyössä suunnitelmallisempi ja
ennakoivampi vaihe. Osallisuusajattelusta on silloin tullut
asukaslähtöistä, ei organisaatiolähtöistä. Meidän virkamiesten on
helppoa ajatella osallisuus organisaatiolähtöisesti ja siihen lankaan
meinaan itsekin aika ajoin mennä; ”pyydämmehän asiakaspalautetta”,
”tiedotammehan me jo ihan riittävästi”.
Osallisuusajattelussa ja osallisuustyöskentelyssä ollaan asukkaan ja
asiakkaan asialla. Voidaan siis laajasti ajatellen olla hyvin lähellä
hyvinvointityötä ja hyvinvointipuhetta.
Sain tilaisuuden osallistua USO-kuntaedustajien kanssa Tanskan
matkalle. Saimme esittelyn Billnäsin ja Ballerupin kunnista. Asukas
oli puheiden ja palvelun keskiössä. Myös lainsäädännössä asukas oli
esimerkiksi työllisyyden hoidossa tehokkaissa intensiivisissä
prosesseissa päähenkilönä. Asiakasta ei myöskään odotuteta, vaan
palveluprosessi on nopea ja ketterä. Byrokratia on kirosana. Jos
asukas haluaa asua kotonaan viimeiset elinvuotensa, vaikka hieman
haasteellisissakin olosuhteissa, hänelle se mahdollistetaan, etsien
vaihtoehtoiset toimintatavat ja -palvelut. Myös asukas on tietoinen
omasta vastuustaan; jos on valtaa haluta, niin on myös vastuuta kantaa
omasta tahdostaan.
Missä mennään Liperissä
Talousarvion laadintavaihe vuodelle 2019 on parhaillaan meneillään
kunnissa. Talousarvion laadinnan yhteydessä voisi olla tilaisuus tehdä
poikkihallinnollisesti eri palvelualojen kanssa suunnitelma,
millaisissa ensi vuoden talousarvion sisällä olevissa asioissa olisi
luontevaa käyttää osallisuuden erilaisia työmenetelmiä; mille
kohderyhmälle, miksi ja erityisesti, miten tieto hyödynnetään.
Kuntalaiset eivät hyväksy toistuvasti toteutettua ”muodollista”
osallisuutta ja osallistamista, jolloin saatua tietoa ja palautetta ei
ole käsitelty.
Liperin kunta on mukana ”Uudistuvat elinvoimataajamat”
ylimaakunnallisessa hankkeessa. Olemme aikaisempina vuosina tehneet
yhteistyö- ja kumppanuussopimuksia eri yhdistysten ja järjestöjen
kanssa. Ensi vuoden budjetissa olemme varautuneet kokeilemaan
osallistuvaa budjetointia taajama-aktiivien kanssa.
Kunnanhallituksen päätöksessä todetaan, että ”kannustetaan
kokeilemaan ja kehittämään osallistuvan budjetoinnin menetelmiä
”Uudistuvat elinvoimataajamat”-hankkeessa. Erityisesti tulisi hakea
paikallisesti toimivia muotoja. Toteuttamiseen liittyvää byrokratiaa
tulee minimoida ja etsiä rohkeasti keinoja, joilla määrärahojen käyttö
ei ole sidottu pelkästään rekisteröityihin yhdistyksiin. Määrärahan
käytöstä voitaisiin päättää yhdessä esimerkiksi taajamailloissa.
Määrärahat tulisi ensisijaisesti suunnata toimintaan, johon alueen
asukkaat ovat sitoutuneet osallistumaan.”
Mielenkiintoista nähdä, millaista aktiviteettia ja sitoutuneisuutta
kansalaisyhteiskuntatoiminta tuo taajama-asukkaisiin. Mielenkiintoista
myös nähdä, kuinka ”järjestäytymätön” toimijayhteisö kantaa
taloudellisen ja toiminnallisen vastuun.
Hannele Mikkanen
kunnanjohtaja, Liperi
