Aloitin taidekasvattajana Liperin varhaiskasvatuksessa nyt syksyllä
2019 ja aika on kulunut nopeasti, niin kuin hyvässä seurassa on
tapana. Vuosi 2019 ja syyslukukausi alkavat olla lopuillaan ja halusin
koota pienimuotoisen näyttelyn lukukauden aikana valmistuneista
teoksista ja kertoa syksyntouhuista.
Työskentelin syksyn aikana Paloaukean ja Viinijärven päiväkotilaisten
kanssa, yhteensä yhdeksässä ryhmässä. Aamupäivät ohjasin
taidetyöskentelyä, ja iltapäivisin tutustuin ryhmiin, lapsiin ja
kasvattajiin. Teimme syksyn aikana paljon erilaisia töitä, erilaisista materiaaleista.
Suunnittelimme kasvattajien kanssa toiminnan jokaiselle ryhmälle
omanlaisensa. Teimme erilaisia harjoitteita muun muassa
rauhoittumiseen, tunne- ja kaveritaitoihin liittyen. Muovasimme
voimaeläimiä, olioita, kaloja, soittimia, halloween-, joulu-, talvi-
ja isäteemaisia asioita ja muita mörriäisiä. Maalaustyöskentelyn
suosio yllätti minut positiivisesti.
Pidin musiikki- ja tunnemaalausharjoituksia sekä harjoittelimme
maalauksen perustaitoja. Muovailua teimme das-massasta, paperimassasta
ja taikataikinasta. Teimme kokeiluja eri väreillä ja välineillä sekä
testasimme muun muassa millaista jälkeä maalatuilla pikkuauton
renkailla syntyy paperille, tai merisuolalla tai sokeriliuoksella.
Maalasimme mustikalla, puolukalla ja mangolla.
Syyslomalla maalasin lapsiryhmälle dinosaurussadun Kylli-täti
tyyliin. Kuvataidetoiminnassa käytän paljon musiikkia apuna, se
herättää tunteita ja ajatuksia. Valitsen musiikin yleensä teeman,
ryhmän tunnetilan tai lasten toiveiden mukaan. Erään ryhmän kanssa
keskeytimme maalaushommat ja pidimmekin discon, kun musiikki vei mukanaan.
Erilaisia rallatuksia ja runoja olemme muistelleet lasten kanssa
lähes päivittäin. Teimme myös ulkona teoksia luonnon materiaaleista ja
katselimme luonnon omaa taidetta; värikkäitä auringon nousuja,
ihailimme (ja välillä halailimme) puita ja kauniita jäämuodostelmia.
Ihmettelimme ja leikimme paljon!
Työskentelyni lähtökohtana on se, että jokainen saa olla oma itsensä
ja taiteilla omalla tyylillään; ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä
taidetta. Haluan vahvistaa lapsen omaa innostusta, ajattelua ja
minuutta sekä omaa tapaa tehdä asioita.
Joskus meidän aikuisten on hankala ymmärtää, että asioita voi tehdä
monella eri tavalla. Taidetyöskentelyssä sotkua syntyy ja saa syntyä,
siivotaan sitten lopuksi yhdessä. Suurin onnistumisen tunne tulee, kun
lapsi ei kuule eikä näe mitään keskittyessään tekemiseensä. Joskus
ryhmän valtaa suuri hiljaisuus ja rauha, kun jokainen haaveilee ja
taiteilee omassa maailmassaan. Tuolloin on ihana katsella haaveilevia
lapsia ja pohtia mitä tämä juuri nyt mielessään ajattelee.
Huippuja ovat myös ne mahtavat oivallukset, kun joku vaikkapa keksii
ihan ikioman värin, taikataikina-kissa muuttuukin possuksi tai ”hei
kato vautsi, mie tein tälleensä!”
Kiitos ihanille taitaville kasvattajille ja lapsille keiden kanssa
olen saanut työskennellä syksyn ajan. Ensi vuonna matka jatkuu
Puolivälin, Liperin, Lautasuon ja Metsälä-Taikametsän päiväkotien
taidemaailmoihin. Odotan innolla millaisia pieniä taiteilijoita,
kasvattajia ja ryhmiä sieltä löytyykään!
Iloa, rauhaa ja lapsenmielistä joulun taikaa sekä paljon onnenhetkiä
vuodelle 2020!
Toivoo taidekasvattaja Reetta Hynynen
